Eilen vietimme töissä Pönttöpäivää, ripustamalla
linnuille asiakkaiden tekemiä pönttöjä. Tapahtuman oli tarkoitus tuoda esille
symbolisesti oman kodin tärkeyttä ja sitä kuinka jokaisella tulisi olla oikeus
omaan kotiin. Kodilla on suuri merkitys ihmisen elämässä.
Mediassa on viime viikkoina käyty kiivasta keskustelua
yleisönosastolla siitä, kun esim. Vantaalle ollaan rakentamassa asumisyhteisöjä
mielenterveys- ja päihdekuntoutujille.
Itseäni on harmittanut näiden nimettömien keskustelijoiden
näköalattomuus ja keskustelun asiattomuus. Vaikkakin on ihan normaalia että
asia varmasti herättää pelkoja, olisi toivottavaa että ihmiset ottaisivat
selvää asioista mm. siitä mitä tarkoittaa mielenterveys- ja/tai
päihdekuntoutuja, sillä näiden termien takana on aina ihminen.
Asunnottomuus on ihmisoikeuskysymys, asunnoton ihminen on
alaston, häneltä puuttuu kodin seinät eli turva sekä voima. Häneltä puuttuu
suoja, yksityisyydensuoja. Missä oma rauha, missä toivo ja haaveet? Arvottomuus
ja epävarmuus kantavana voimana muuttavat häntä ihmisenä. Katkeroittavat ja
vahvistavat hänen ahdistusta huomisesta. Tunteiden negatiivisuus ja niiden
vahvuus ohjaavat häntä epätoivoisiin tekoihin. Asunnottomuus etäännyttää hänet
muista ihmisistä.
Lisäksi hän tulee entisestään riippuvaisemmaksi yhteiskunnan
tarjoamista palveluista sekä kuormittaa järjestelmää, vaikkakin usein
tahtomattaan.
Asunto ensin periaate on koko kuntoutumisprosessia ajatellen valtava voimavara yksilölle ja yhteiskunnalle säästö, koska tarjottujen palvelujen käytön kuormitus vähenee.
Asunto ensin periaate on koko kuntoutumisprosessia ajatellen valtava voimavara yksilölle ja yhteiskunnalle säästö, koska tarjottujen palvelujen käytön kuormitus vähenee.
Tällaista ajatuksenjuoksua Pönttöpäivä herätti....