Onnea Minulle !

Syksyn eka valtuusto ja olen nyt virallisesti valtuutettu. Onnea Minulle!

Rankka päivä takana ensiksi kaupunginhallitus ja perään valtuusto. En muista melkein mitään kummastakaan kokouksesta, sen verran "pökkelössä" tästä menetyksestä ja surusta olen. Ihan kuin olisin ollut "pilvessä" ja jos siinä oleminen on tätä niin ei se kyllä ihan todellista ole. Mieheni oli vahvasti sitä mieltä, että arkea jatketaan ns. normaalisti ja näinhän mä sitten tottelin ja menin kokouksiin.

Mukavia ihmisiä siellä oli, niinkuin aina ja se kyllä kieltämättä hieman piristi.

Otin  kuvia remontoidusta kaupungintalosta ja koska aiemmin niitä lupasin tänne laittaa niin aloitetaan kaupunginhallituksen kokoushuoneesta. Joka siis on entinen valtuustosali.

Tässä me sitten istutaan kaariasetelmassa ja tehdään päätöksiä kuntamme osalta. Tänään päätettiin/käsiteltiin mm.  Marja-Vantaan asemakaavamuutosta, Ruoka Apu ry:n avustushakemus palautettiin uudelleen valmisteluun, perustettiin elinkeinojohtajan virka jne.

Kokouksien asialistat ovat pituudeltaan keskimäärin n. 600 sivuisia.

http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/vantaalle_perustetaan_elinkeinojohtajan_virka

Valtuustossa oli tiukkaa keskustelua lasten ja nuorten harrastepaikoista ja niiden kunnosta ja riittävyydestä Vantaalla. Valtuustosali on todella moderni. Tervetuloa seuraamaan kokouksia paikan päälle.

Elämä antaa, elämä ottaa

Perheemme joutui kohtaamaan äkillisen surun ja menetyksen viikko sitten. Aikaa on kulunut vasta vähän ja surutyötä tehdään eri vaiheissa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kriisipäivystys toimii Vantaalla. Olen myös huomannut, että kriisityön osaaminen on ollut tapaamisissa huipussaan.

On hienoa huomata tälläinen merkittävä asia, kun taas olen toisella paikkakunnalla työssä ja joutunut siellä ihmisiä ohjaamaan avun piiriin, ei välttämättä tälläistä 24/7 palvelua ole tarjolla ei edes palvelua mihin pääsee ilman lähetettä.

Kriisin kohtaaminen Vantaalaisella terveysasemalla on taas omalta kohdaltani ollut heikkoa. Tässä ei ole kuitenkaan syytä yleistää, mutta melko hämmentävää palvelua olemme saaneet. Jos  lääkäri sanoo ihmiselle, joka menettänyt läheisen ihmisen "rouva hyvä tämä on teidän perheen ongelma, ei minun", tulee kieltämättä hieman ällistynyt olo.

Kaikesta surusta sekä elämän tilanteista huolimatta en aio luopua ehdokkuudestani kuntavaaleissa. Vaikuttamistyö antaa minulle kuitenkin enemmän kuin ottaa. Sitä paitsi menettämäni ihminen oli yksi innokkaimmista blogini lukijoista. Hän ei pelkästään lukenut vaan hänellä oli myös asiaan mielipiteitä.

Neljä vuotta sitten tämä rakas ihminen osallistui kuntavaalikamppikseeni innokkaana ja tiedonhaluisena. Lisäksi sain koko nelisvuotiskauden häneltä näkökulmia, joita käytin vaikuttamistyössä hyödyksi, hän oli tietyn ikäryhmän asioissa kokemusasiantuntija.

Suosittelen lämpimästi muitakin toimimaan nuorille esimerkkinä siitä miten oman elinympäristön ja oman alueen hyvinvointiin voi yrittää vaikuttaa osallistumalla tai liittymällä erilaisiin järjestöihin tai toimijoihin. Eikä toiminnan tarvitse olla poliittisesti aktiivia, tarjontaa kyllä on.

Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut niin älä jää odottaa,
koska hetken voi kadottaa

Uhka ja vaaratilanteita

Ärsytyskynnys nousi taas huippuunsa kun selasin verkkolehtiä. Hoitohenkilökuntaa oli taas pahoinpidelty Peijaksessa. Tässä lehtijutussa oli tietenkin kyse yksittäisestä tapauksesta, mutta kun ei ne kaikki tule julkisuuteen.

Mulla olisi yhden kirjan verran esimerkkitapauksia siitä kuinka terveysdenhuollon tai sosiaalihuollon ammattilainen on joutunut uhka ja vaaratilanteeseen.

Jotenkin lähtökohdat on jo erikoiset, koska henkilöstöhän yrittää vaan tehdä työtään, niin mitä se niinku ratkaisee että vetää esim. lääkäriä kuonoon? Tässä kohti mulla niinku menee yli, ei ymmärrä.

Olen monesti miettinyt miksi esim itse hakeuduin sosiaalialalle kun samantasoisella koulutuksella eri toimialalta saisin palkkaa tuplasti tai voisin saada muita etuja huomattavasti enemmän. Täytyy siis todeta jälleen, että kyllä näihin hommiin pitää joku polte olla.

Oon myös miettinyt niinku varmaan moni muukin, mitä jos kaikki hoitohenkilöstö lopettaisi, mitäs sitten tapahtuisi. Aika hurjaa ihan jo pelkästään ajatuksen tasolla.

Miten sosiaali- ja terveysala saataisiin hieman "seksikkäämmäksi" kuntapolitiikassa , jotta siihen laitettaisiin yhtä paljon henkisiä paukkuja kuin esim. maankäyttöön ja kaupunginsuunnitteluun. Tai miten saataisiin valtiontaho arvostamaan tätä ihmisläheistä työsarkaa, jotta olisi tarpeeksi tahtotilaa uudelleen organisoida koko sektori.

Työturvallisuus ja siihen liittyvät seikat eivät kuitenkaan ole ratkaistavissa yksitään rahalla. Niin eikä arvostustakaan taida sataa taivaasta, niin ja tämäkin on vaan yhden pään näkökulmaa.... Monenlaista herättää mielenpäälle tämä laaja aihe.

Valtuustopaikka napsahti

Vaalikausi on loppusuoralla ja uusiin vaaleihin enään muutama kuukausi. Paikka valtuustoon aukesi kun puoluetoveri Marjut Kuokkanen "joutui" muuttamaan Unkariin. Marjutin mies Pasi Tuominen nimitettiin Unkariin suurlähettilääksi. Onnittelut koko perheelle !

Vähän monipiippunen juttu, sillä Marjut oli yksi Vantaan Keskustan keulahahmoja monella tavalla,  harmi siis tietenkin puolueen näkökulmasta. Mahdollisuus kuitenkin Marjutille ja minulle myös, koska on hienoa lähteä lokakuun vaaleihin valtuutettuna.

Todellinen valinta tapahtuu kuitenkin 28.10.2012, kun Vantaalaiset äänestävät uuden kunnanvaltuuston puolesta. Toivottavaa on tietenkin, että tulisin silloin valituksi.

Eilen alkoi syyskausi kaupunginhallituksen kokouksella uusitulla kaupungintalolla. Entinen valtuustosali on muutettu kaupunginhallituksen kokoushuoneeksi. Puitteet ovat nyt erinomaiset ja laitan kuviakin lähiviikkoina.

Eilinen kokous ei ollut sisällöllisesti kovinkaan raskas. Yksi mikä puhututtaa on Ruoka Apu järjestön avustus ja asian tiimoilta jatketaan myös seuraavassa kokouksessa, asia jätettiin yksimielisesti pöydälle lisäselvittelyjen vuoksi.

Syyskuussa on tulossa kuuden suurimman kunnan luottamushenkilöjohdon tapaaminen ja tänä syksynä paikkana on Vantaa. Toimimme siis isäntäkaupunkina Turun, Helsingin, Espoon, Oulun ja Tampereen kuntapoliitikoille sekä virkamiesjohdolle. Tapaamisessa käsittelemme mm. kuntarakenneuudistusta ja osallisuuden kehittämistä.

kuvateksti: Vantaalaisia viime kuutoskuntien tapaamisessa, vasemmalta alkaen: Kaarina Suonperä, Arja Niemelä ja Arja Wallenius, takana Sirpa Pajunen ja Jukka Hako.

Kokouksien asialistat ja  pöytäkirjat löytyvät aina sivulta: http://192.49.193.12/ktweb/

Nostalgiaa päiväkodissa

Emmi (tyttärentytär) aloittaa päiväkodin. Hän aloittaa samassa päiväkodissa jossa itse olin vuonna1974-1976. Pääsin mukaan harjoittelemaan hänen kanssaan ja kyllä ne paikat näytti ihan tutulta vielä neljänkymmenen vuoden jälkeen. Yhtään hoitajaa ei enään ollut minun vuosiltani.

Pieni kolmen ryhmän päiväkoti tuntuu hyvältä vaihtoehdolta vilkkaalle Emmille. Hoitajat olivat kiinnostuneita Emmistä ja hänen perheestään mikä ilahdutti itseäni. Minä saan mennä Emmin kanssa ulos, kun hänen äitinsä menee keskusteluun hoitajan kanssa.

Emmin henkilökohtainen merkki on kilpikonna ja hänen ryhmänsä nimi on Lemmikit. Kävimme katsomassa Emmin sänkyä, kaapista vedettävät kerrossängyt ovat hauskat. Emmi pääsee alasänkyyn nukkumaan, "iso tyttö" siis,  joillakin lapsilla on vielä pinnasängyt.

Päiväkodin piha on vähän ankea, asfalttia ja hiekkaa. Hiekkalelut ovat vanhoja ja lapioita on niukasti. Pihalle on asennettu kamerat koska piha on ollut kovassa käytössä nuorison osalta iltaisin. Vaara piilee mm. hajoitetuissa pulloissa kun lasinsiru jää hiekan alle huomaamatta.

Henkilökunta kertoo, että sijaisia on vaikea saada ja niinä päivinä kun hoitajia poissa keskitytään vaan selviämiseen ja perustoimintoihin. Lemmikkien ryhmässä on 13 alle 3- vuotiasta lasta. Jokaisella lapsella on omahoitaja.

Minua jännittää, vaikka olen elänyt päiväkotiarjen jo neljä kertaa omien lasteni kanssa. Nyt minulla on etäisyyttä asiaan erilailla kuin omien lasten aikana ja ajattelin pitää vähän blogia Mummun näkökulmasta  päiväkotiarkeen ja siitä millainen palveluntuottaja kunta oikein tänä päivänä mielestäni on.