lauantai 11. elokuuta 2012

Nostalgiaa päiväkodissa

Emmi (tyttärentytär) aloittaa päiväkodin. Hän aloittaa samassa päiväkodissa jossa itse olin vuonna1974-1976. Pääsin mukaan harjoittelemaan hänen kanssaan ja kyllä ne paikat näytti ihan tutulta vielä neljänkymmenen vuoden jälkeen. Yhtään hoitajaa ei enään ollut minun vuosiltani.

Pieni kolmen ryhmän päiväkoti tuntuu hyvältä vaihtoehdolta vilkkaalle Emmille. Hoitajat olivat kiinnostuneita Emmistä ja hänen perheestään mikä ilahdutti itseäni. Minä saan mennä Emmin kanssa ulos, kun hänen äitinsä menee keskusteluun hoitajan kanssa.




Emmin henkilökohtainen merkki on kilpikonna ja hänen ryhmänsä nimi on Lemmikit. Kävimme katsomassa Emmin sänkyä, kaapista vedettävät kerrossängyt ovat hauskat. Emmi pääsee alasänkyyn nukkumaan, "iso tyttö" siis,  joillakin lapsilla on vielä pinnasängyt.

Päiväkodin piha on vähän ankea, asfalttia ja hiekkaa. Hiekkalelut ovat vanhoja ja lapioita on niukasti. Pihalle on asennettu kamerat koska piha on ollut kovassa käytössä nuorison osalta iltaisin. Vaara piilee mm. hajoitetuissa pulloissa kun lasinsiru jää hiekan alle huomaamatta.

Henkilökunta kertoo, että sijaisia on vaikea saada ja niinä päivinä kun hoitajia poissa keskitytään vaan selviämiseen ja perustoimintoihin. Lemmikkien ryhmässä on 13 alle 3- vuotiasta lasta. Jokaisella lapsella on omahoitaja.

Minua jännittää, vaikka olen elänyt päiväkotiarjen jo neljä kertaa omien lasteni kanssa. Nyt minulla on etäisyyttä asiaan erilailla kuin omien lasten aikana ja ajattelin pitää vähän blogia Mummun näkökulmasta  päiväkotiarkeen ja siitä millainen palveluntuottaja kunta oikein tänä päivänä mielestäni on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti