Minun piti tänään kirjoittaa seurakuntavaaleista joissa olen mukana ensikertalaisena, mutta Savossa sattunut ikävä perhetragedia sai minut mietteliääksi. Se sai minut miettimään lapsen oikeuksia yhdestä näkövinkkelistä taas lisää.
Äiti ajaa autolla päin bussia kolme alle kouluikäistä kyydissä, bussissa jota päin äiti ajaa istuu kyydissä perheen lasten isä. Tiedot perustavat lehdestä luettuun ja tiedon todenperästä en ole siis täysin varma.
Mutta jos oletetaan, että tilanne on kulkenut esittämälläni tavalla herää ensimmäisenä kysymys : MIKSI? Toisena tulee mieleen yleisesti lapset eivät juurikaan pysty vaikuttamaan heidän asioihinsa, eivätkä ainakaan pysty vaikuttamaan mihin perheeseen he syntyvät, he eivät pysty vaikuttamaan myöskään perheen sisäisiin ristiriitoihin ja nyt he eivät pystyneet vaikuttamaan siihen saavatko he vielä elää.
Lapset aina sopeutuvat oli tilanne mikä tahansa. Lapset hyväksyvät vaikka asia mietityttäisi. Lapset usein suojelevat vanhempiaan ja perhettään viimeiseen asti vaikka vanhempien pitäisi suojella heitä. Miten on pokkaa kellään riistää kolmelta pieneltä ihmiseltä mahdollisuus tulevaisuuteen?
Onko vanhemmilla oikeus päättää lapsen kuolemasta?
YK:n lapsenoikeuksien julistuksessa sanotaan mm. näin:
" Jokaisella lapsella on oikeus elää turvassa kaikelta, mikä voisi vahingoittaa häntä. Aikuisten tehtävänä on suojella lapsia esimerkiksi väkivallalta ja sodalta. Kukaan ei saa tehdä pahaa lapselle. Jos lapselle kuitenkin tapahtuu jotain pahaa, aikuisten täytyy auttaa häntä. "
Tapaus on puistattava, surullinen ja hämmentävä, muttei ainutkertainen. Se mikä johti tähän äidin päätökseen ei minulle tietenkään kuulu, mutta koen kuitenkin olevani vailla vastausta, tuntematon ihminen oikeutettuna vastaukseen. Jotenkin tulee tunne että, jos tekee jotain noin kamalaa niin se on jo ulkopuolistenkin asia.
Miten se isä joka oli siellä bussissa selviää? Voiko se edes selvitä? Kestääkö sen pää? Kait sitä joku tukee? Missä se nyt on? Oliko niillä riitaa, sillä äidillä ja isällä? Uhkailiko äiti että tekee ton? Entä jos oli riita, miten paljon syyllisyyttä jäi isälle? Oliko niillä ollut paineita jo pitkään? Mitäs nyt?
Niin ihanaa kuin elämä onkin, se on täynnä kuitenkin suurta surua ja tuskaa kokoajan -aina - jossain.
Osaanottoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti