Avohoitopotilas

Varkaudessa sattunut todella surullinen nuoren tytön puukotus on erittäin tuomittava ja epäoikeudenmukainen teko.

Ihmiset näkevät lehtien otsikoista eri asioita mutta vahvasti sieltä välittyy sana avohoitopotilas ja nyt olemme yhdistäneet sen vahvasti myös Varkauden puukotukseen. Ajattelematta olemme jo leimanneet kaikki avohoitopotilaat vaarallisiksi ja tämä hieman vaivaa minua.

Kaikki avohoitopotilaat eivät ole vaarallisia, itseasiassa heistä vain murto-osa on ja tästäkin marginaalista osa on vaarallisia vain itselleen eikä niinkään ympäristölleen.

Avohoitopotilaatkin ovat yksilöllisiä ihmisiä, joten ei tehdä tästä ikävästä tapahtumasta leimaa otsaan kaikille avohoitopotilaille. Tälläinen avohoitolähtöinen ajattelu liitettynä Varkauden tapahtumaan saa jo vahvasti kytevät asenneongelmat taas liekkeihin.

Hesarissa oli tänään viitattu hoidon riittämättömyyteen mielenterveydenhaasteiden kanssa kamppaileville. Vantaalla linja on juuri sellainen kuin HS kirjoittaa yleisesti.

Vantaa karsii ja on karsinut kokoajan osastopaikkoja ja keskittää avohoitoon. Avohoidossa ei ole vaan kauhasti tarjontaa, joten kotiutetaan sairaalasta ja laitetaan käynnit psykiatrian polille, vaikka kerran viikkoon, "kyllä se elämä siitä lähtee hymyyn pikku hiljaa" on Vantaan linja.

Vantaalta puuttuu kokonaan esim. mielenterveyskuntoutjien Klubitalomalli, jonka pääperiaatteena on tarjota kuntoutujille mielekästä tekemistä, koulutusta ja vertaistukea. Lisäksi Klubitalolla on oma siirtymätyöohjelma jonka kautta kuntoutujia voidaan tukea kiinni työelämään ja tämän kautta myös integroitumaan vielä tiukemmin yhteiskuntaan.

Esimerkkinä mainittakoon että Helsingissä Klubitalolla on lähes tuhat jäsentä ja Espoon talolla yli kolmesataa jäsentä. Tilausta tämänkaltaiselle erittäin kustannustehokkaalle tuelle ja mallille ehdottomasti löytyy, mutta Vantaa vielä empii, itseasiassa on empinyt tätä jo vuodesta 2008.

Kuntapoliitikkona olen tätä asiaa yrittänyt viedä eteenpäin ja aion tehdä niin jatkossakin, Vantaan kokoinen kaupunki tarvitsee kattavat avohoitopalvelut mielenterveyskuntoutujille vastaamaan tarpeeseen mikä syntyy vähennetyistä sairaalapaikoista.

Osaanottoni Varkauden uhrin omaisille ja läheisille.

Juurikasvu hieman vaivaa.....

Eilen oli Keskustanaisten Uudenmaanpiirin vuosikokous Vihdissä. On aina ilo tavata piirin aktiivisia ja osaavia samanhenkisiä naisia. Piirin pitkäaikainen vaikuttajanainen Varpu-Leena Malmgren alusti kokousiltaamme ja lopulta jatkoi kokouksen puheenjohtajana. Hyväksyimme kokouksessa mm. toimintakertomuksen, tämän kertomuksen kautta oli ilo todeta kuinka paljon piirin naiset ovat saaneetkaan aikaa vuonna 2011, näkyvyyttä oli ollut laajasti ja tapahtumia monipuolisesti.

KN Uudenmaanpiiri teki myös julkilausuman, jossa se ehdotti pitkäaikaista vaikuttajaa Eero Lankiaa puolueen johtotehtäviin. Voit lukea asiasta lisää:

http://www.suomenmaa.fi/politiikka/lankiaa_usutetaan_keskustakisaan_5793760.html

Keskustanaisten teemavuosi on tänä vuonna "Nykyajan köyhyys", joka on mielestäni erittäin ajankohtainen aihe joskin hieman synkkä. Synkistäkin asioista on kuitenkin puhuttava, jotta ne voivat muuttua. Teemaa voi tulkita monella tapaa, mutta itse tulkitsen sen arvojen ja periaatteiden puutostilaksi vähävaraisuuden rinnalla tai lisäksi. Jos henkinen pääoma on miinuksella saattaa yhteiskuntaan sopeutuminen olla melko työlästä.

kuvateksti: uudenmaanpiirin naisia odottelemassa kokouksen alkua

Iso kiitos myös luottamuksesta ja valinnastani Keskustanaisten hallituksen jäseneksi kaudelle 2012-2013. Varajäseneksi valittiin varapuheenjohtajamme Eeva Vesterinen Vihdistä. Lisäksi minut ja Eeva valittiin varsinaisiksi edustajiksi Rovaniemen puoluekokoukseen sekä varaedustajiksi Varpu-Leena Malmgren ja Regina Kurumäki Vihdistä kumpainenkin. Onnittelut meille kaikille !

Keskustanaisiin kuuluminen on ollut minulle tärkeä asia, koska tasa-arvokysymykset ovat vielä maassamme kesken, niissä riittää vielä vaikuttamista ja työtä. Esimerkiksi naisten palkkatasot eivät vieläkään yllä miesten rinnalle, eikä taas puolestaan miehille tarjota samantasoisia mahdollisuuksia jäädä kotiin pienten lasten kanssa. Myöskään työelämä ei tue naisten ja miesten urakehitystä tasa-arvoisesti, vain harva työnantaja tarjoaa mahdollisuuksia esim. osapäivätyöhön tai etätyöhön lasten ollessa pieniä, usein se on nainen, joka luopuu loppupelissä urastaan.

Nyt kun itselläni on urakehitys mielessä ja nuorimmainen on kymmenen vanha, on usein todella huono omatunto siitä, että tulee vietettyä niin pitkiä päiviä poissa kotoa. Mietin vaan että, jos tämä olisi ollut ajankohtaista silloin kun lapset oli alle kouluikäisiä, niin olisinkohan pystynyt tai oikeastaan jaksanut sitä....kaikki kunnia niille vanhemmille, jotka jaksaa luoda myös omaa silloin kun lapset on tavallaan työläimmässä iässä ja ehkä eniten kiinni vanhemmissaan.

Tällä viikolla on vielä muutama kokous tulossa, uutena asiana on Nytkis ry:n kevätkokous huomenna eduskunnassa, tiedossa siis lisää naisasiaa laajemmassa valtakunnallisessa näkökulmassa.

Kuntoilun ajattelin aloittaa, mutta siirsin sen kuitenkin viikonloppuun. Perjantaita odottelen  ja eroonpääsyä juurikasvusta .... se on vaivaava tekijä, jos uusilla hiuksilla sitten saisin ne lenkkitossut jalkaan  =).

Kuntauudistus on tarpeellinen mutta en peukuta pakkoliitoksia

Eilinen vielä kirkkaana mielessä, koska eilen oli Vantaan valtuuston Keskustaryhmälle tärkeä ilta. Kunta-ja palvelurakenne uudistukseen liittyvä Vantaan lausunto sai uuden muodon. Miksi ilta oli tärkeä, koska juuri meidän ryhmä lähti viemään lausunnon muutosesitystä eteenpäin ja lopulta onnistui siinä.

Asialle on tietysti monta näkökulmaa ja tapaa toimia, mutta itselleni tärkeintä oli se, että pakolla ei mennä kenenkään kunnan kanssa yhteen eli vaikka Vantaa haluaisi ja se toinen ei niin yhteen ei mentäisi. Kuntaliitokset pitää tehdä hienotunteisesti ja täyden vapaaehtoisuuden pohjalta. Täytyy siis olla kohtelias naapurikunnille, eikä kuvitella että isomman oikeudella voimme tehdä mitä sattuu, se olisi ollut täysin väärä viesti koko Vantaan puolesta.

Keskustaryhmän aloite muuttaa lausuntoa sai tuulta purjeisiin ensiksi demareilta ja vihreiltä ja pian kaikki muut ryhmät Kokoomusta mukaan lukuunottamatta olivat sen takana. Pitkät neuvottelut ja pienet sanaviilaukset tekivät lopulta valtuustosta yksimielisen asian suhteen.

Kuntauudistus on varmasti hyväksi ja maassamme on paljon kuntia joilla on tahtotila mennä yhteen ja se on oikein hyvä. Eilinen Vantaan valtuusto halusi kuitenkin muuttaa valtionvarainministeriölle menevää lausuntoa lopulta yksimielisesti, niin että se ei tue vaihtoehtoa pakkoliitoksille.

Muitakin ydinkysymyksiä siihen lausuntoon liittyi, mm. suunta kohti vahvempaa metropolihallintoa jne, mutta juuri nyt en lähde kaikkia asioita erittelemään. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua tarkemmin aineistoon ja lausuntoon täältä:

http://www.vantaa.fi/fi/hallinto_ja_talous/kuntauudistus

Valtuustonistunto päättyi eilen vasta klo 23 jälkeen, tänään on ollut pitkä työpäivä, mutta tästä em oli pakko vielä kirjoittaa.

Tänään tapahtui myös yksi hauska juttu miksi myöhästyin töistäkin eli yksi toimittaja halusi ottaa musta kuvia Tikkurilan asemalla, heh, hauska kokemus, aika erikoiselta tuntui. Unohdin kysyä mihin ne tulee ja nyt sitten olen miettinyt että koska kukaan ei ole minua haastatellut mihinkään juttuun että mitähän tässä nyt tapahtuu =))). Joo mutta kyllä mä oikeesti tiedän mistä lehdestä on kyse, että ehkä se haastattelukin tapahtuu pian.

Huomenna aikainen herätys ja iltapäivästä köyhyystoimikunta ja ratkotaan keinoja pureutua Vantaalaiseen köyhyyteen ja kuinka ennaltaehkäistä sitä. Tämä on ehkä yksi mielenkiintoisempia luottamustehtäviäni mitä mulla on, koska toimikuntaan kuuluu iso ammatillinen edustus ja saan tästä myös työelämääni paljon eväitä.

Kuvassa naispoweria kertomani asioiden takana ja Vantaan politiikan kärjestä. vasemmalta:  Riitta Ryhänen, Marjut Kuokkanen, Arja Wallenius ja Irja Ansalehto-Salmi. Tämä ryhmäkuva on kaupungintalolta ryhmäkuva vuodelta 2008.
Öitä!

Asenneongelmia?

Tänään oli kokoustäyteinen päivä, joka alkoi kaupunginhallituksen neuvotteluilla ja kokouksella. Esityslistalla oli mm. liikunnan kumppanuusrahojen jakamisperusteet sekä summat. Oma intressini oli mielestäni epäoikeudenmukaisessa jakoperusteessa Tikkurilan judokoiden osalta, joiden kumppanuusrahaa oli laskettu 5000 euroon sopimuksen vastaisesti.

Esitin muutosesitystä että Tikkurilan Judokoiden raha nostettaisiin edellisvuosien tasolle eli 7500 euroon. Kukaan ei kuitenkaan kannattanut minua eli esitykseni raukesi kannattamattomana eli raha pysyi pienempänä kuin edellisinä vuosina. Harmi kun meillä ei ollut tasavertaisia jakoperusteita asiassa. Asiaan ei siis liity mitään laitonta tämä on puhtaasti eettinen kysymys, siis oikeastaan epäreiluuskysymys.

Iltapäivästä alkanut valtuustokokous, jossa siis tuurasin valtuutettu Timo Auvista, käytin puheenvuoron liittyen pitkäaikaisasunnottomuuteen ja keskityin lähinnä asenneongelmiin. Puheessa halusin nostaa ajatuksiin niitä asioita joita pidän tämän asian osalta tärkeinä. Puhe luettavissa tässä heti seuraavaksi, olkaa hyvä:

”Keskustalainen ihmiskäsitys rakentuu sille, että ihminen kantaa vastuun itsestään ja läheisistään.

Meidän tulisi Vantaalla suosia laaja-alaisesti erilaisia asuttamismuotoja, merkkaamme liian helposti ihmisen sen perusteella millä tavalla tämä asuu. Ihmettelen voiko ihmisen merkata johonkin kastiin sen perusteella millaista asumismuotoa hän suosii. Jos joku tarvitsee terveydellisten haasteiden takia tuettua asumista tarkoittaako se sitä että hän ei ole enää yhteiskuntakelpoinen?

Luottamushenkilö voisi helposti toimia esimerkkinä asenneongelmien poistamiseksi. Asenteet ovat yksi tekijä jotka hidastavat, vaikeuttavat ja jopa kumoavat asioita. Olen yllättynyt siitä että sitä ongelmaa on syöpynyt myös tähän saliin.

Vantaan Keskusta valtuustoryhmä  haluaa toimia niiden heikompiosaisten äänitorvena,  jotka eivät jaksa enää  taistella oikeuksistaan tai jotka on asenteiden kautta leimattu jo valmiiksi epäonnistumaan, esim. mielenterveyden haasteista kärsivä ihminen kuluttaa olemassa olevat voimavaransa arjesta selviämiseen, miten elämäntilanteessa jossa voimat on loppu jaksaa kukaan ajaa enää oikeuksiaan?

Vantaan valtuuston Keskustaryhmälle ihmisoikeuskysymykset ovat tärkeitä, ihmisoikeus kuuluu kaikenlaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, se kuuluu kaikille sosioekonomista asemaa katsomatta. Keskustan näkemyksen mukaan julkisella vallalla on viimesijainen vastuu siitä, että jokainen kuntalainen saa laadukkaat ja toimivat tasavertaiset palvelut myös Vantaalla.

Vantaahan on ollut mukana valtion asunnottomuusohjelmassa jo vuodesta 2008, mutta ei ole menestynyt siinä tilastojen mukaan. Sitoutumalla kunniahimoiseen asunnottomuusohjelmaan sekä toimeenpanosuunnitelmaan pystymme asuttamaan ihmisiä ja toteuttamaan heidän ihmisoikeuksiaan ja samalla teemme kunnallemme selkeää säästöä, jaetun materiaalin mukaan vuosina 2012-2015 toteutettava ohjelman hyödyt ja taloudelliset säästöt ylittävät  kustannukset selvästi.

Vaikka asunnottomille pyritään rakentamaan uusia asuntoja, asuntojen hankkiminen ja rakentaminen ei kuitenkaan riitä asunnottomuuden tuntuvaan vähentämiseen. Tarvitaan myös erilaisia tuki- ja asumispalveluja. Meidän tulee lisätä myös Vantaalla palveluohjausta, sosiaalista isännöintiä ja muita matalan kynnyksen palveluita. Ihmiset tarvitsevat apua myös sosiaalisiin huoliin ja murheisiinsa, myös ns. hyväosaisillakin voi mennä henkisesti todella huonosti. Nämä tarvittavat tukipalvelut ovat meidän kuntien vastuulla, ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä unohtamatta.

Meillä tulee olla tahtotila viedä asioita eteenpäin niin että myös se raskaimmankin tuen piirissä oleva ihminen pystyisi joku päivä selviämään vähän kevyemmällä tuella ja näin kokea onnistumista ja yhteenkuuluvuutta muiden kuntalaisten kanssa.

Jukka T Salminen kiteytti asiaa valtuustoinfossa hyvin, ei ole mitään yhtä tarinaa tai mallia miten joudutaan asunnottomaksi tai miksi asunnottomuus pitkittyy. Asunnottomia ei voida laittaa samaan muottiin, hekin ovat yksilöitä, ihmisiä, yksilöllisineen tarpeineen.

Kannetaan meille kuuluva vastuu ja pidetään kirkkaana mielessä että olemme ajamassa täällä myös valitsijoidemme asioita, se jos mikä vaatii laajaa suvaitsevaisuutta. ”

Vaaleanpunaiset ilmapallot

Myrtsin maalaismarkkinoilla oli kova kuhina pikku sateesta huolimatta. Keskustan telttapisteellä oli toistakymmentä Keskusta aktiivia jakamassa ilmapalloja ja tänään Vantaallakin lanseerattiin uusi ihana Keskustanaisten vaaleanpunainen ilmapallo, joka herätti huomiota yli puoluerajojen. Viereilevana starana teltallamme oli kansanedustaja Antti Kaikkonen.

Itse oli paikalla vain reilu tunnin mutta ehdin jutella monien paikalla vierailleiden kuntalaisten kanssa. Eniten puheeseen nousivat kunta- ja palvelurakenne uudistus sekä asunnottomuusohjelma, johon Vantaakin sitoutui nyt ihan uudella innolla.

Itse olen itsenäisen Vantaan kannalla eikä pakolla tarvitse kenenkään liittyä mihinkään eikä kehenkään. Selvittelyjä voi toki tehdä ja jos joku liitos olisi selvästi perusteltu ja selkeästi vapaaehtoinen kaikkien osapuolten osalta, niin tokihan sellaista kannattaa sitten pohtia jo uudestaan. Nyt ei vielä sellaisia perusteita ole tarjolla, joten en aio tähän asiaan energiaani tällähetkellä kauheasti käyttää (paitsi maanantaina valtuustossa).

Pitkäaikaisasunnottomien ohjelma johon Vantaakin nyt on sitoutunut on taas asia josta olen iloinen. Ilman asuntoa on ihmisen vaikea elää ja olla. Meillä on Vantaalla reilu 500 asunnotonta, se on kohtuuttoman suuri joukko kuntalaisia hyvinvointi yhteiskunnassamme. Asunnottomien listalla on yksinäisä sekä perheitä. Tulen seuraamaan ohjelman toteutumista suurella mielenkiinnolla.

Maanantaina on Vantaan valtuuston kokous ja esityslistalla on myös tämä asunnottomuusasia, aion pitää siitä pienen puheen. Vaikka kaupunginhallituksen jäsenenä minulla on valtuustossa oma paikka, mutta vain läsnäolo oikeus. 1. varavaltuutettuna siirryn varsinaiseksi valtuutetuksi vain, jos joku varsinaisista on poissa ja ei ole ollut montaa kertaa, mutta maanantaina tähän puheen pitoon tulee erityinen mahdollisuus koska pääsen tuuraamaan Timo Auvista.

En voi olla miettimättä Helsingissä sattunutta ikävää perhetragediaa. Ahdistuksen tai epätoivon tai jonkun on pakko olla valtava että ihminen päätyy näin epätoivoisiin tekoihin. Vaikka aihe kiinnostaa minua niin toivoisin jotenkin että näin kauheita asioita ei ruodittaisi näin voimakkaasti lehdissä, koska näillä menetetyillä ihmisillä on todennäköisesti omaisia joiden yksityisyyttä tulisi suojella ja antaa heille rauha kestää tätä valtavaa kriisiä mikä heidät on kohdannut.

Nyt syön kolmannen mini Mars patukan omaan kovin mitättömään välilliseen ahdistukseeni, vaikka ei pitäisi ja sitten menen putsaamaan koirien korvat, joten levollista viikonloppua.

Lopuksi vielä kuva, josta pyydän huomioimaan erityisesti ihanat vaaleanpunaiset ilmapallot. Toiseksi pahoittelut Kaikkoselle että valitsin tähän kuvan, jossa olen "kilpailevan" puolueen kansanedustajan (Johanna Jurva, PS) kanssa, mutta väritys ratkaisi ja onhan tässä naisenergiaa yli puoluerajoen.

KUNTAVAALEILLE KYLLÄ

Päätös on nyt tehty ja aion asettua ehdolle syksyn kuntavaaleissa. Tämä on kolmas kerta kun pyrin Vantaan valtuustoon Keskustan listalta. Seuraavassa muutamia ajatuksia ja aikaansaannoksia kuluneilta vuosilta.

VAALIT 2004

Vuonna 2004 tulin valituksi toiseksi varavaltuutetuksi ja sain nelivuotisen paikan opetuslautakunnan jäsenenä. Lautakuntatyö oli antoisaa ja mielenkiintoista. Erityisesti se kiinnosti minua sillä olinhan toiminut jo vuosia lasteni koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana. Lautakuntapaikka oli myös foorumi pyrkiä vaikuttamaan sivistystoimen sektorin tuottamien palveluiden sisältöihin.

VANTAAN KOULUJEN PUOLESTA

Ensimmäiseltä vaalikaudelta  jäi erityisesti mieleeni muutamia asioita ja niistä yksi on järjestämämme mielenosoitus kaupungintalolla, jossa yhdessä Anna-Mari Hurstin kanssa teimme valtavan työn yrittäessämme estää Vantaalaisia koskevat laajat koulusäästöt.  Kyse oli laajasta kannanotosta Vantaalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta. Kokosimme valtavan aineiston nettiin, jossa toimme esille kuntalaisten tarpeita ja avunhuutoja, lisäksi järjestettiin tapaamisia kaupungin virkamiesjohdon kanssa.  Opetuslautakunnassa pääsin äänestämään ajamieni asioiden puolesta vastustaen niitä.  Lautakunnan äänestystulokset löytyvät myös alla olevan linkin kautta.

Asiasta lisää: http://www.shakki.net/hursti_anna-mari/

SUURI HUUMEILTA

Vantaan Keskustan kunnallisjärjestö järjesti suuren huumeillan Tikkurilan lukion tiloissa 1.9.2005, itse toimin tämän tapahtuman promoottorina. Tarkoituksena oli poistaa asenne ilmapiiriä ja tuoda julkiseen keskusteluun päihdetyön, päihdehoidon sekä erityisesti ennaltaehkäisevän työn merkitystä sekä asemaa  yhteiskunnassamme.

Keskusta on aina ollut vastuullinen ihmisarvo kysymyksissä. Keskustan politiikka päihdetyössä on ihmistä tukeva ja mahdollistava mutta kenenkään puolesta ei tarvitse lähteä tekemään. Tarjoamme siis auttavan käden, mahdollistamme  ja saattelemme turvallisesti matkaan.  Päihdetyön ammattilaisena allekirjoitan myös  työssäni tämän toimintamallin, minun on siis helppo allekirjoittaa myös Keskustan sosiaalipoliittinen linja päihdeasioihin liittyen.

Tapahtuma järjestettiin talkoovoimin yhteistyössä useiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, poliisin , Vesaisten jne. Tapahtumassa puhui silloinen kulttuuriministeri Tanja Karpela. Lisäksi paneeliin osallistui kansanedustaja Antti Kaikkonen.  

Saimme tapahtuman kautta laajaa julkisuutta sekä julkista keskustelua .  Antoisinta oli kuitenkin yhteistyö eri alan toimijoiden kanssa. Oli tärkeää saada viesti eri päihdetyönjärjestöille, että meille Keskustalaisille kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset ovat tärkeitä.  

VAALIT 2008

Vuonna 2008 vaalipäivän ääntenlasku näytti, että tulen valituksi Vantaan valtuustoon, toisin kuitenkin kävi tarkastuslaskennassa ja lopulta jäin yhden äänen päähän valtuustopaikasta 1. varavaltuutetuksi.  Minut valittiin puolueeni kaupunginhallituksen jäseneksi. Kaupunginhallituksen jäsenyys on ollut näköalapaikka kuntapolitiikan kärjessä.

Kaupunginhallituksesta minulle poiki paikka sosiaali- ja terveyslautakuntaan kaupunginhallituksen edustajana. Sosiaaliasiat ovat omaa osaamistani ja vahvuuteni joten tehtävä on ollut erityisen mieluinen. Lisäksi tulin valituksi kaupunginhallituksen konsernijaokseen.

Olen pyrkinyt pitämään meteliä mielenterveysasioista ja niiden riittämättömyydestä kaupungissamme.  Mielenterveyskuntoutuja on usein voimaton ajamaan omia etujaan ja siksi on tärkeää yrittää pitää pinnalla heidän kuntoutukseen liittyvät asiat.

Toimin Vantaan Keskustanaisten puheenjohtajana ja keräsimme rahaa arpamyynnillä paikalliselle mielenterveystyötä tekevälle yhdistykselle.

Vaikuttamiskanavat ja mahdollisuudet ovat lisääntyneet sen myötä kun on oppinut tuntemaan kuinka kunta toimii ja kuinka asiat etenevät kunnassamme. Lisäksi toisella kaudella olin jo oppinut tuntemaan alueemme muita luottamushenkilöitä ja virkamiehiä, joten yhteydenotto ja yhteistyö on helpottunut kokoajan. Kunnassa vaikuttaminen luottamushenkilönä on pitkäjänteistä työtä.

Merkittävää oli myöskin se, että vuoden 2011 Keskustanaisten uudenmaanpiiri valitsi minut puheenjohtajakseen vuodeksi 2012. KN piirin puheenjohtajuus on tuonut mukanaan uusia ihania ihmisiä ympäri Uuttamaata elämääni ja koen, että vaikutusmahdollisuuteni ovat taas laajentuneet.

Yksi mieleenpainuvimpia muistoja toiselta kaudelta on vuoden 2011 eduskuntavaaleihin liittynyt naistenpäivätapahtuma Flamingossa, joka järjestettiin Vantaalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden

kanssa yli puoluerajojen. Vaikka itse en ollut ehdokkaana, toimin tapahtuman promoottorina.

Paljon on tapahtunut, paljon olisi kerrottavaa ja sanottavaa. Kolmannet kuntavaalit käydään syksyllä 2012 ja tavoitteena on valtuustopaikka. Toivotaan että sanonta ”kolmas kerta toden sanoo” toteutuu kohdallani.

Tervetuloa mukaan tekemään vaalityötä, yhteystietoni löydät täältä sivuiltani. Pyrin myös pitämään ääntä itsestäni näillä uusilla sivuilla.



Mari Kiviniemi, arvostan sinua

Aprillipäivän uutinen Mari Kiviniemestä tuntui epäuskottavalta jopa pilalta, kunnes vahvistui todelliseksi.

Nyt media pursuaa erilaisia näkökulmia asiaan ja puheenjohtajakisan kilpakumppanit ruotivat Kiviniemen roolia ja eduskuntavaalien vaalitappiota. Laittaa vähän närästämään tuollainen jälkilöyly ja jauhanta. Mari Kiviniemi ei ole yksin vastuussa puolueemme vaalitappiosta eduskuntavaaleissa, kyllä nyt aika monen kannattaa katsoa peiliin.

Pahaolo ja epäonnistumiset on aina helppo ulkoistaa. Näemme myös herkästi toisen virheet, pahanolon ja epäonnistumiset, mutta kuinka usein kiitämme, kehumme ja kannustamme. Luulen että meistä moni odotti huomiota Marilta ja sitä että hän huomaisi hyvyytemme ja tekemämme työn. Mutta kuinka usein me kenttäväki kiitimme, kehuimme tai kerroimme Marille että” tuen sinua” tai ”olen rinnallasi”. Puolueen puheenjohtaja -  mikä epäkiitollinen rooli.

Minun näkökulmasta Mari Kiviniemi on laittanut itsensä likoon puolueen vuoksi jo pitkään. Mari on tehnyt sitkeätä työtä puolueen menestyksen eteen.  Hän on kestänyt julkisen rääkin, ”ottanut turpiin”, kestänyt ja silti vaan jatkanut. Hän on seisonut joukkojensa panssarina, omiaan puolustaen. Kuka tahansa ei Marin saappaissa olisi jaksanut taivaltaa.

Kiitos Mari, arvostan sinua naisena, poliitikkona sekä puolueeni puheenjohtajana. Olisin halunnut antaa sinulle ääneni puoluekokouksessa, nyt en kerta kaikkiaan tiedä kenelle annan sen.