Tilasin samaa kirjaa nettikirjakaupasta viisi kappaletta kerrallaan, yksikin olisi riitänyt, mutta halusin henkisesti tukea hyvää asiaa. Ajattelin sitten lahjaksi tarpeen mukaan niitä ylimääräisiä kirjoja, sopivaan rakoon ja samalla saisin "sanomaa" eteenpäin.
Olen lukenut kirjan puoliväliin ja oon ollut tosi ahdistunut ja tyrmistynyt sekä sanaton. Kirja kertoo koulukiusaamisesta ja sen raadollisuudesta. Koska itse olen ollut kiusattu sekä kiusaaja kolahtaa kirja erityisesti.
Tämän kirjan päähenkilö teki itsemurhan, koska ei jaksanut enään kiusatun roolissa. Kirjan nimi on: Jonakin päivänä kaduttaa ja sen on kirjoittanut Minttu Vettenterä. Kirja on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä.
Olen miettinyt tuhat kertaa jo ennen tämän kirjan lukemisen aloittamista kumpi on pahempi olla kiusattu vai kiusaaja? Sitä en tiedä voiko näistä asioista puhua edes samassa lauseessa tai että voiko niitä verrata niin tai .....mitä? Oli niin tai näin vastaukseen vaikuttaa tietenkin se mistä näkökulmasta asiaa katselee.
Koulu on kuitenkin se laitos missä kiusaajat ja kiusatut pyörivät. Vantaalla agendalla ovat säästöt ja leikkaukset, yksi säästönkohde on koulunkäyntiavustajien vähentäminen. Kouluista katoaa silmäpareja, valvonta vähenee tietenkin ja aikaakin on yksilölle vähemmän.
Ymmärrän säästöt ja ne ovat yleisesti katsoen perusteltuja ja oikein järkevää on tehdä velanhoito-ohjelma ja toteuttaa sitä. Kunpa tietäisin kuinka yksittäinen säästö vaikuttaa yksilöön, voisinpa olla vakuuttunut siitä, että se ei mahdollista esim. koulukiusaamista tai että se ei vähennä siihen puuttumista.
Suosittelen kirjaa lämpimästi, sen raskaasta aiheesta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti