Isä

Lapsuudenkodissa isä  puuhasi meidän tyttöjen kanssa aktiivisesti, oli uintipäivät, lasketteluretket, telttaretket, kalastusreissut jne. Kouluaikaan isä osallistui aina kaikkiin tapahtumiin ja toimikuntiin sekä oli mukana luokan retkillä yms.

Lapsena ja nuorena varsinkin se ärsytti, että isä oli niin aktiivinen. Nyt kun itse olen ollut vanhempi niin arvostan kovasti isän aktiivisuutta ja osallisuutta. Hän toimi myös loistavana esimerkkinä ja nämä toimintamallit ovat iskostuneet korvieni väliin. Haluan itsekkin yrittää tarjota samanlaiset esimerkit lapsilleni.

Lapsuudenkodissa on aktiivisesti tuotu esille kummankin vanhemman sekä isovanhempien sukujuuret ja historia ja meitä on kuskattu Savoa myöten katsomassa mistä on juuret lähtöisin. Jokainen lapsenlapsi on viety ikätason salliessa isäni syntymäkodin pihamaalle ja tarinoita sekä muistoja on kaikille riittänyt.

Olen asunut lapsuuden ja nuoruuden kolmessa polvessa ja isä on uskomattoman avarakatseinen ja suvaitsevainen mies koska on pystynyt jakamaan tontin, talon ja kaikki avainkysymykset appivanhempiensa kanssa, en usko tämän onnistuvan keltä tahansa. 

Olen todella onnekas, kun olen saanut kasvaa tasapainoisessa ja turvallisessa kodissa, jossa minua on arvostettu ihmisenä. Kotona oli aina aikaa minulle. Koti oli paikka jossa pystyi puhumaan kaikesta eikä tullut tuomituksi eikä hylätyksi, vaikka hankaliakin aikoja oli.

Näin isäinpäivän aattona olen taas saanut kiittää turvallisesta ja rakastavasta isästä, joka on minulle antanut sellaisen pohjan elämälle, että olen jaksanut sekä pärjännyt vaikeuksienkin jälkeen, lisäksi olen aina lopulta uskonut itseeni oli tilanne ollut kuinka haastava tahansa. 

Kiitos isä ja onnea!