NÖYRÄ KIITOS

NÖYRÄ KIITOS !

Kiitän lämpimäsi kaikkia äänestäjiä saamastani luottamuksesta. Toivon, että yhteydenpito jatkuu aktiivisesti  myös alkavalla valtuustokaudella. Blogipalsta jatkaa elämäänsä ja pyrin päivittämään sitä säännöllisesti.

Kiitän tukijoukkojani ja teitä jotka olette tehneet vaalityötä menestykseni eteen. Olen tästä kaikesta avusta ja huomioista kovin otettu. Erityiskiitos vaalipäällikölle Juha Ahvenaiselle, kun jaksoit luotsata tätä rankkaan prosessia. Ilman tätä ryhmää lopputulos ei olisi tämä.

Kiitän teitä, jotka kerroitte minusta niille tutuille, ystäville ja naapureille, ilman sitä tulos ei olisi tämä. Olen sanaton saamastani tuesta ja huomiosta.

Kiitän perhettä kärsivällisyydestä ja kannustuksesta. Vaalityö keskellä kaikkien vastoinkäymisten, tuntui aikaajoin kohtuuttoman raskaalta. Jossain vaiheesssa luulin, etten jaksa loppuun asti tätä prosessia, mutta tässä nyt ollaan =).

                                                                        249  x  KIITOS


Arja

Teen parhaani ja lupaan olla aktiivinen

Yksi yö vaaleihin.

Valtava tunnetila päällä, palelee, ajatukset heittelee jne. Jännitys meinaa viedä mut mukanaan. Suuria tunteita "pienelle" ihmiselle. Jotenkin olisi helpompaa jos tarvisi laittaa hakemus ja cv sisään ja odottaa haastattelupyyntöä ja tsekata sitä kautta "pätevyys". Nyt mennään sellaista tietä, että ei pysty sanoo yhtään miten käy.

Vaalilupauksia en ole halunnut tehdä, sillä asioihin vaikuttaminen harvoin onnistuu ihan yksin, mutta siihen annan lupaukseni, että teen hommani parhaalla mahdollisella tavalla. Teen parhaani ja lupaan olla aktiivinen.

Ajan mielellän asioita jotka lisäävät yksilön ja yhteisön hyvinvointia, mm:

Mielenterveys on aina ollut lähellä sydäntäni ja se ei valitettvasti ole itsestään selvyys. Pyrin oleman niiden edunvalvojana, jotka painivat mielen haasteiden kanssa. Pyrin poistamaan stigmaa ja parantamaan tasa-arvoisuutta, sekä ajamaan sellaisia palveluja Vantaalla, että jokaisella olisi mahdollisuus tuntea itsenäsä yhteiskunnan tasavertaiseksi jäseneksi.

Nuorten asiat ovat listallani - Nuoruus on mahdollisuus, mutta se voi olla myös valtava haaste yksilölle, jos ei ole ympärillä tarpeeksi terveitä roolimalleja ja aikuisten tukea. Nuoruus on portti aikuisuuteen ja minusta on meidän kaikkein yhteisvastuulla luoda edellytykset ja tukitoimet  sille, että nuori voisi rauhassa muodostaa käsityksen itsestään ja omasta identiteetistään, seksuaalisuudestaan sekä tästä vallitsevasta yhteiskunnasta.

Perhe on voimavara - ennaltaehkäisevää työtä tulee tehdä kaikissa niissä paikoissa jossa lapset, nuoret ja perheet kohdataan. Mielestäni meillä ei ole peruspalveluissa vielä tarpeeksi osaamista tai työkaluja tehdä mm.varhaisia väliintuloja. Perheiden kokonaisvaltaisen huomioinnin puute on iso miinus Vantaalla. Järjestelmä on liian yksilökeskeinen tai siis yksilöllisyyttä tarvitaan kun arvioidaan ihmisen tilannetta, mutta miten yksilö voi jaksaa tukea itseään, jos ei läheisiä oteta prosessiin mukaan.

Näillä ja monilla muilla ajatuksilla olen pyrkimässä Vantaan valtuustoon. Jo vielä jäit miettimään, niin heitä minua kysymyksellä: arja@arjawallenius.fi ja vastailen vielä illan aikana.

Mutta niinkuin aiemmin viittasin, ei Vantaan valtuustossakaan kukaan asioista päätä itse yksinään, siellä tehdään yhteistyötä laajasti kaupunginjohtajan, kuntalaisten, järjestöjen, virkamiesten, elinkeinoelämän ja poliitikkojen jne. kesken. Yhteistyötaitoja ja haluja minultakin löytyy.

252 - Hyvinvoivista nuorista syntyy terveempi Vantaa

Yksi näkökulma päiväkotiarkeen

Lastentarhaopettajakoulutus Suomessa täyttää 120 vuotta. Vantaallakin oli mahdollisuus mennä tutustumaan nimettyihin päiväkoteihin ja saada tätä kautta kuvaa siitä mitä siellä oikeastaan arjessa tapahtuu. Minäpä en sitten mennyt tutustumaan, koska minulla on ollut ilo tutustua tyttärentyttäreni päiväkotiin Tikkurilassa.

Joskus aiemmin kirjoittelin, että tulen seuraamaan isovanhemman näkökulmasta päiväkotiarkea, mutta tilanteet vähän muuttui tässä matkan varrella ja kirjoittelukin jäi sen osalta. Nyt muutamalla rivillä juhlavuoden kunniaksi palautetta yhden Mummon näkökulmasta.

Minulla on neljä erilaista kokemusta päiväkodista omien lasten kautta, raapaisu siskon lasten päiväkotimaailmasta ja iso määrä toisenkäden tietoa päiväkotielämästä sekä työvuosia päiväkodissa ainakin kolme.

Mummo näkee päiväkodin hieman toisella tavalla ja en tiedä johtuuko se siitä että kyse ei ole omasta lapsesta vai siitä että asiat on jotenkin kehittyneet ja muuttuneet tai sitten sitä on vaan jotenkin valveutuneempi.

Ensinnäkin hoitotädit (kutsun nyt kaikkia samalla nimellä) alle kolme vuotiaan ryhmässä ovat todella kiinni hoidettavissaan. Jokaisella hoitotädillä on "omat lapset", ja lapsia riittää jokaiselle 4-5 kpl. Meidän pikkuisen omahoitajalla on lapsia viisi ja nuorin on 10kk.

Uskomatonta että hoitotädit jaksavat päivästä toiseen syöttää, pukea, vaihtaa vaippaa, potattaa, nukuttaa, riisua, halata, ymmärtää, tukea, leikkiä, pestä jne jne. Parhaimmillaan lapsemme viettävät hoitotätien kanssa enemmän valveilla olo aikaa arkena kuin kotona.

Voin vaan todeta, että arvostan tätä työtä korkeasti.

Toivottavasti kaikilla niillä, jotka suunnittelevat ja rakentavat päiväkotijärjestelmää on myös mahdollisimman laaja kokemus ja näkemys siitä mitä päiväkotiarki todella tarkoittaa lapsen näkökulmasta sekä hoitajan näkökulmasta ja vielä vanhemmankin näkökulmasta.

Lisäksi meillä on tietysti isoja kysymyksiä, jotka liittyy subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tai henkilöstön palkkaukseen sekä riittävyyteen jne. Palataan näihin kysymyksiin tuonnempana, viimeistään budjettineuvotteluiden aikaan.

Peukut pystyyn

Entä jos ei mitään sanottavaa, siis sellainen fiilis mulla on ollut jo pari iltaa, kun olen yrittänyt jotain blogia vääntää. Siis asiaa on tullut tänäänkin mun korvista sisään ensiksi kaupunginhallituksessa neuvotteluineen kolmisen tuntia ja sen jälkeen valtuuston talousinfossa lähes 7 tuntia. Olisiko tässä kuitenkin sellainen tilanne, että liikaa asiaa ja ei pysty jaottelee sitä vielä erittäin kiinnostaviin, kiinnostaviin ja vähemmän kiinnostaviin.

Niinpä ajattelin laitella tänne valokuvia ja kertoilla asioita matkan varrelta. Luottamushenkilönä toimiminen ei ole pelkästään kokoustelua. Siihen sisältyy laajasti paljon muuta mm. puolueen sisällä tehtävä työ eli ns. järjestötyö.

Kuvassa minut on juuri yllätetty kukkasin, onnittelut tulivat tällä kertaa siksi, että olin tullut valituksi Uudenmaan Keskustanaisten puheenjohtajaksi. Olen myös Vantaan Keskustanaisten puhenenjohtaja. Taustasta huomaa, että olemme laivalla ja kyseessä on Paavo Väyrysen isännöimä presidenttiristeily.

Työtä on siis tehtävä oman puolueen sisällä, jotta homma toimisi. Vantaalla merkittävässä asemassa Keskustan organisaation sisällä on Vantaan Keskustan kunnallisjärjestön johtokunta, jota luotsaa pj. Jasi Kuokkanen. Johtokunta linjaa yhdessä valtuustoryhmän kanssa mm. vaaliohjelman.

Kuvassa meneillään Vantaan kunnallisjärjestön syyskokous, jossa alustaja vieraana oli Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Jukka T Salminen (kuvassa edessä toinen vasemmalta).  Itse hörpin kahvia tokalla rivillä reunassa vasemmalla. Syyskokous on merkittävä monella tapaa, mutta erityisesti siksi että siellä tehdään henkilöstövalinnat seuraavalle vuodelle. 

 

Parasta järjestötyössä on ehdottomasti ihmiset, olen oppinut tuntemaan aivan uskomattoman hienoja persoonia tämän kahdeksan vuoden aikana. 

 

Tästä on hyvä jatkaa toisena iltana...vaalitulos on selvillä tähän aikaan illasta ensi sunnuntaina, peukut pystyyn ja muistakaa tutustua esillä oleviin ehdokkaisiin sekä käydä uurnilla aktiivisesti

Poltetaax paukut?

Ennakkoäänestys on alkanut, kävin antamassa ääneni Koivukylän kirjastossa. Koiviksen ostari oli entisensä ja näköjään nuoret hakeutuvat yhä kirjaston liepeille. Nuoret on ihana asia, nehän on meidän tulevaisuus!

Kävin siis suorittamassa kansalaisvelvoitteeni ja tulin ulos äänestyspaikalta. En voinut olla kiinnittämättä huomiota nuoriin jotka olivat tupakalla kirjaston edessä, ei se tupakka saanut mua tilannetta havaitsemaan, vaan sen yhden pojan käsi joka veivasi sen nuoren tytön pyllyä ympäri, samaan aikaan kun hän minusta välittämättä kyseli kaveriltaan "poltetaax paukut".

Jäätävää minusta.....en tiedä oikein mitä kelata, sillä toi kyllä järkytti ja jotenkin vaikutti, vaikka luulin etten mä tollasista jutuista silleen jaksa ottaa paineita, voihan se olla, että se jannu just pyrki tähän shokeeraukseen.  Mutta me asutaan tällä alueella niin tästä tuli nyt sitten jotenkin todempi juttu, mulla on kuitenkin vielä kotona lapsia kasvamassa.

Rupesin kelaa, että onko meillä asenteet jotenkin löyhentyneet pilvenkin suhteen? Nyt kun en ole muutamaan vuoteen tehnyt töitä sektorilla niin olen pudonnut ihan missä mennään. Tästä lähtee kuitenkin hyvä aasinsilta siihen mikä on meidän vanhempien rooli näissä pössis kuvioissa.

Toi pilven polttelu vs alko on sellainen ikuisuus vääntö. Minusta lähtökohdat on jo epätasa-arvossa, koska alko on laillista päihdettä ja kannabis  laitonta. Enkä siis ota tässä kantaa kummankaan puolesta.  Mutta kuitenkin, se mikä mua kiinnostaa on vanhempien tietämys asian suhteen. Päihdekokeilujen ikä yleisesti on laskenut vuosi vuodelta ja alakoululaiset jo tietää mistä on kyse kun puhutaan pilvestä.

En välttämättä kumarra päihdevalistuksen suuntaan, jos kohderyhmänä nuoret, mutta jos puhutaan vanhemmista niin minusta päihdevalistus on jo välttämättömyys. Järjestääkö koulut enään tälläisiä iltoja mihin kutsutaan vanhemmat?

Taidan olla vähän ruosteessa asian suhteen, joten lienee syytä vaieta, mutta täytyy sanoa, että kannattaa vierailla Koiviksen kirjastolla, jos oma lapsi hengailee näillä kulmilla.

Ihminen saa nautintoa onnistumisista

Monet tutkimukset puhuvat sen puolesta, että alle 25 vuotiaana ei pitäisi tehdä uravalintoja. Mites tämä väittämä stemmaa sen kanssa että yläkoulu päättyy 15-16 vuotiaana ja amis tai lukiokin on ohi jo alle 20 vuotiaana ?

Miten koulujärjestelmä tukee nuorta löytämään oman tiensä? Millaisia painopisteitä koulutusjärjestelmässämme on? Miten paljon kouluissa ja oppilaitoksissa tuetaan nuorta löytämään oma yksilöllinen kutsumus?

Jos mietin itseäni, niin en todellakaan tiennyt peruskoulun jälkeen mikä minusta tulee isona, tosin opo odotti sitä tietoa malttamattomasti. Sanotaan, että mikään opiskelu ei mene hukkaan ja näin se varmaan on, mutta luulen että jos sinulla on polte johonkin asiaan, niin opitkin asiaan liittyvää helpommin ja saat myös itse tunteen opiskelusta että saat enemmän kuin annat. Miten koulut siis tukevat oman kutsumuksen löytämistä?

Eikö ole aika loogista, jos saat poltteen jostain asiasta niin haluat tietää siitä kaiken mahdollisen ja panostat myös silloin asiaasi. Mietin vaan mitä se tarkoittaa opiskelun jälkeen työelämässä, voisi kuvitella että se lisää tuottavuutta ja yleistä hyvinvointia.

Nyt kun mietin omia työpaikkojani vuosien varrelta, voin todeta, että olen pystynyt valitsemaan missä työskentelen ja täytyy sanoa, että olen nauttinut siitä mitä teen. Välillä on joutunut opiskelemaan lisää, jotta voi päästä niille paikoille, jonne kiinnostus on herännyt, mutta kyllä se on kannattanut.

Syksyn kuluessa olen ilokseni huomannut että ainakin yhdessä Vantaan peruskoulussa on syksyn aikana koulutunteja käytetty ryhmäytymiseen erilaisin menetelmin. Loistava tapa aloittaa yläkoulu uudessa luokassa ja ympäristössä. Pienistä asioista syntyy suuria merkityksiä ja koen, että tälläiset tunnit ovat varmasti innostavia ja hyvinvointia lisääviä.

Ihminen saa nautintoa onnistumisista ja siitä että on hyväksytty ja osa jotain ryhmää. Toivotaan, että ryhmäytymisharjoitteita tehdään läpi yläkoulun, koska kyllä se vaikuttaa myös oppimiseen ja vuorovaikutukseen kuinka hyvin oppilas koulussa viihtyy.

 Jos tälläinen yksilön innostaminen alkaa jo peruskoulussa ja jatkuu toisella asteella niin miten innokasta ja motivoitunutta väkeä meillä työskentelee työelämässä myöhemmin ja hei miten tuottavia silloin olemmekaan.

Tänään soste- messujen luennolla joku luennoitsija totesi Bob Dylanin sanoin: " ihminen on menestyjä, jos hän herää aamulla ja menee nukkumaan illalla ja tekee päivällä asioita mistä pitää".

Onhan päivä vielä huomennakin....

Mistä pitäisi kirjoittaa? päässä surisee, kun tietoa tulvii joka tuutista, sähköpostit täyttyy erilaisista tapahtumista, vaalikoneista ja kysymyksistä. Tahti vaan kiihtyy, aletaan olemaan vaalien keskiössä, jota kestää siis seuraavat kaksi viikkoa. Nyt olisi oltava liikkeellä aamusta iltaan. Kirjoitetaan nyt tunnelman vaatimalla tavalla eli sekavasti ajatus kerrallaan.

Mennyttä:

Tänään olin aamusta kaupungintalolla, jossa minut haastateltiin Mentorikampanjaa varten, siinä vähän ongittiin tietoa millainen olen ja mitkä ovat minun valmiudet toimia mentorina. Todella hyvä, että tälläinen yksilöhaastattelu vielä vahvistaa toimijoita siitä että mentorin tavoitteet ovat vilpittömät ja voimavarat riittävät.

Torstai ilta meni myös kaupungintalolla, koska meillä oli valtuustoinfo. Saimme järjettömän kasan tietoa led valoista, käsittämätöntä miten tietämätön aiheesta olenkaan. Hehkulamppu, halogeenilamppu, loisteputki, monimetallilamppu, elohopealamppu jne. Entäs kotivalaistusta säätelevä asetus ja huh, huh. En vaan pysty sisäistämään, onneksi saimme esityksen omiin arkistoihin.

Tulevaa:

Töissä puuhaamme kuntavaalipaneelia Tuusulan ehdokkaille jossa pääsen kokeilemaan puheenjohtajana oloa kollegani kanssa. Aiheena on asunnottomuus, joka on ensi viikolla tapetilla koska valtakunnallinen asunnottomien yö ensi keskiviikkona. Vantaallakin tulet syttyvät tällöin asunnottomille. Mielenkiintoisinta on kuulla opiskelijamme alustus asunnottomuudesta Nepalissa, vasta Shreen kertoman jälkeen pystyn sanomaan miten käsite eroaa meillä ja heillä.

Ensi keskiviikko on merkittävä myös siksi, että ennakkoäänestys alkaa.

Sunnuntaina vaalityöryhmä kokoontuu meillä ja lyödään vielä kerran viisaat päät yhteen ennen kahden viikon loppurutistusta ja Nostalgiabileitä. Vaalityöryhmästä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä puhelimella tai sähkärillä, kaikki ovat erittäin tervetulleita ja voin luvata että puuhaa riittää kaikille.

Tunnelmat:

Mikä fiilis siis? Aika hyvä oikeastaan, kun tästä kuitenkin saa myös niin paljon. Tässä tapaa joka päivä uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja ja yhdessä tekeminen on vaan kivaa.

Huomenna mä nollaan Popedan tahdissa ystävän synttäreitä juhlien, sillä onhan päivä vielä huomennakin.....

Nuori vai vanha iältään, se ei ole se ydin kysymys...

Lapset laitettu koulutielle, kevyesti he sopeutuvat loman jälkeiseen elämään. Minun ja mieheni kalenterit täyttyvät harrastuskuljetuksista. Puheet ovat siirtyneet kesäjutuista syyslomaan ja pitkälle senkin yli. Nyt on vissiin sitä virtaa taas?

Tapasin eilen Tätini bussissa. Ihan mahtavaa miten ilahduin hänen näkemisestään, hänellä on ikäisekseen upeaa elinvoimaa ja uskoa, josta yritän ottaa oppia. Sitäpaitsi huomasin että meissä on samaa näköäkin hänen kanssaan.

Nuori vai vanha iältään, se ei ole se ydin kysymys, ydintä on se, että kuinka tuntee!

Tässä blogi jota olin aloitellut 16.8.2012 ja jättänyt sen jostain syystä kesken, joten julkaistaan nyt sen hetkiset tunnelmat ja jatketaan ajankohtaisilla asioilla tässä päivässä. Ja koska aihe liippaa koulumaailmaan niin siitähän puhuttavaa riittää.

Olen seuraillut erilaisia sivustoja ja erityisesti Näpit irit koulusta fb- sivustoa, jossa ihan tuoreeltaan pohdittiin poliittisia päätöksiä kaupunginhallituksessa ja valtuustossa liittyen koulusäästöihin.

Lähtökohta on tietenkin siinä, että sivujen perustaja on itsekkin kuntavaaliehdokas ja on nerokas tapa perustaa tämänkaltainen sivusto ja arvostella istuvia luottamushenkilöitä. Koulumaailma koskettaa niin monia perheitä ja siellä on aina tunnelataus mukana. Minähän sen tiedän koska olen itsekkin marssinut ja järjestänyt mielenosoituksia koulusäästöihin liittyen.

Jos mietitään kaupunkimme kokonaistilannetta niin palveluista säästäminen ei ole koskaan hyvä asia se ei ole yksilön eikä yhteisön etu. Palvelut olisi aina laitettava esim. investointien edelle, mutta joskus investointikin on väistämätön ja tärkeä, tarvitsemme mm. uusia koulutiloja homekoulujen tilalle jne.

Nyt kuitenkin haluan hieman miettiä koulujen johtokuntia, jotka ovat siis lopettamisuhan alla. Kuullessani asiasta ensi kerran olin järkyttynyt, itsekkin johtokunnassa toimineena tuntui ajatus väärältä ja jopa erikoiselta. Keskusteltuani asiasta laajemmin huomasin, että johtokuntiin on vaikea saada rekrytoitua vanhempia ja muistinkin heti että niinhän se tosiaan oli, meitä oli hyvin valikoitunut joukko.

Asiaa ei siis olla vielä kaupunginhallituksessa käsitelty ja uskon sen herättävän keskustelua.

Oma ajatukseni asiaan on se, että kuuntelen esitystä ja perusteluja, puhun ihmisten kanssa. Tarkastelen omia arvoja, joissa lähtökohtana on lähidemokratian lisääminen ja matalan kynnyksen vaikuttaminen ja teen sitten päätöksen kun sen aika on.

Vaaleihin 19 päivää...päällimäisenä sanana juuri nyt: suvaitsevaisuus

kuvateksi: mielenosoitus koulusäästöjä vastaan kaupungintalolla vuonna 2004, olin yksi tämän session järjestäjistä.....yhteisöissä on voimaa !

Kirjallinen valtuustokysymys

Vantaa käyttää mielenterveys- ja päihdeperustaisiin menoihin 80-90 Meuroa/vuosi. THL:n selvityksen mukaan Vantaalaisten saamien palveluiden laatu ja saatavuus eivät kaikilta osin vastaa näitä kustannuksia.

Selvitys valmistui kesällä 2010, nyt on aika tehdä kirjallinen kysymys virkamiehille miten selvityksen epäkohtiin on puututtu ja mitkä asiat ovat muuttuneet konkreettisesti suosituksien mukaiseksi.

Kirjallinen kysymykseni

THL:n loppuraportti 4.6.2010 koskien Vantaan kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämistä on suositusten osalta osittain karua luettavaa erityisesti mielenterveyspalveluiden osalta. Olisikin toivottavaa, että raportti jaettaisiin extranetin kautta kaikille luottamushenkilöille ja jokaisen se kannattaisi lukaista läpi. 
Toimenpiteet joita raportissa suositellaan Vantaalle ovat moninaiset ja niitä on pitkä lista. Ne kohdistuvat pitkälti mielenterveyspalveluihin. Siellä on erilaisia mainintoja ja suosituksia mm. 

Vantaa käyttää mielenterveys- ja päihdeperustaisiin menoihin 80-90 Meuroa/vuosi. THL:n selvityksen mukaan Vantaalaisten saamien palveluiden laatu ja saatavuus eivät kaikilta osin vastaa näitä kustannuksia. 

Kehittämissuositusten kannalta keskeisimpinä asioina THL listaa mm. perustason mielenterveyspalveluja tulee lisätä, kaupunkiin tulee saada tarvearvioon perustuva mielenterveys -ja päihdesuunnitelma, johon kaikki tahot ovat velvollisia sitoutumaan.

Mielenkiintoinen on maininta: Tieto mielenterveys- ja päihdeperustaisten menojen kokonaisuudesta on puutteellista. Talousarviossa isot menoerät on hyväksytty ”kohtalonomaisena” ja pieniin- talouden kannalta vähämerkityksellisiin, mutta kansalaisten kannalta tärkeisiin- menoihin kohdistuu yllättävää keskustelua ja säästöpaineita. 

Päihdepalvelut tuotetaan Vantaalla esimerkillisesti ja loppuraportistakin ilmenee, että ne ovat monipuoliset. Mieleterveysasioita ei tulisi kunnassamme vähätellä, sillä tulevina vuosina mielenhaasteet ja ongelmat tulevat kuormittamaan myös taloudellisesti palvelujärjestelmäämme. 

Toivoisin selvitystä missä mennään tällä hetkellä näiden palveluiden osalta. Millä tavalla asiaa on lähdetty nyt korjaamaan ja suosituksiin tarttumaan. Mitä toimenpiteitä on konkreettisesti jo tehty?

Makuasioitako?

Tänään vaalipaneelissa Lumossa Korsossa. Yleisöä mukavasti ja hyviä panelisteja paikalla. Alustajina Vantaan työllisyyspalvelujen johtaja Anu Tirkkonen ja Vantaan TE keskuksen johtaja Raimo Hokkanen.

Vantaalla nuorisotyöttömyys on laskenut ja elokuun lopussa Vantaalla oli 800 alle 25 vuotiasta työtöntä, kun vuosi sitten luku oli tuhannen paremmalla puolella. Vuoden 2013 alussa voimaan astuva nuorisotakuu ei aiheuta suurta haastetta Vantaalle kertoi Anu Tirkkonen ja perusteli asiaa sillä, että Vantaa on toteuttanut nuorisotakuun kaltaisia käytäntöjä jo vuodesta 2008. Ja kun virkamies sanoo näin niin sillä sitten mennään.

Paneelissa puhutti paljon Vantaalaisten yrittäjien vastuu nuorten työttömyyden vähentämisessä. Mietittiin myös sitä millaisia keinoja olisi houkutella yrittäjiä mukaan talkoisiin. Mm. kunnan rooli nähtiin tässä tärkeänä. Papukaijamerkeistäkin puhuttiin, niin voisiko julkinen nostatus kannustaa yrittäjiä profiloitumaan nuorten työllistäjänä?

Paneelissa nousi esille asenteet ja arvot. Puhuttiin nuorten asenteista ja aktiivisuudesta työnhaussa ja myöskin millainen vastuu ihmisellä yleensäkkin on itsestään iästä riippumatta.Mietin paneelissakin ääneen, että miten vaikuttaa nuoreen työnhakijaan sellaiset leimat ja käsitteet kuin työtön, työttömyys jne. Eikö nuo käsitteet ole jo valmiiksi leimaavia ja asenteellisia? Miten nämä ruokkivat itsetuntoa?

Yhteiskunnassamme on ajoittain nuorten koulutukseen liittyvää asenneongelmaa, otetaan esimerkiksi se, millä tavalla ylioppilaat saavat huomiota sekä arvostusta mediassa, käytäväkeskusteluissa ja yleisesti ottaen. Miten ammiksesta valmistuvat huomioidaan? Missä on lehtilistat valmistuneista? Kenellä on se asenneongelma, kun kuule jo äänensävystä miten asiaan liiaan usein suhtaudutaan. Vaikka todellisuudessa ammiksen päätyttyä ollaan jo valmiina ja  ammattiin valmistuneita, kun taas ylioppilas on vasta saanut paperin hakeakseen ammattiin valmistavaan koulutukseen. Makuasioitako? Tasa-arvoa?

Hyvin järjestetty tilaisuus, mukava tunnelma.