Joskus aiemmin kirjoittelin, että tulen seuraamaan isovanhemman näkökulmasta päiväkotiarkea, mutta tilanteet vähän muuttui tässä matkan varrella ja kirjoittelukin jäi sen osalta. Nyt muutamalla rivillä juhlavuoden kunniaksi palautetta yhden Mummon näkökulmasta.
Minulla on neljä erilaista kokemusta päiväkodista omien lasten kautta, raapaisu siskon lasten päiväkotimaailmasta ja iso määrä toisenkäden tietoa päiväkotielämästä sekä työvuosia päiväkodissa ainakin kolme.
Mummo näkee päiväkodin hieman toisella tavalla ja en tiedä johtuuko se siitä että kyse ei ole omasta lapsesta vai siitä että asiat on jotenkin kehittyneet ja muuttuneet tai sitten sitä on vaan jotenkin valveutuneempi.
Ensinnäkin hoitotädit (kutsun nyt kaikkia samalla nimellä) alle kolme vuotiaan ryhmässä ovat todella kiinni hoidettavissaan. Jokaisella hoitotädillä on "omat lapset", ja lapsia riittää jokaiselle 4-5 kpl. Meidän pikkuisen omahoitajalla on lapsia viisi ja nuorin on 10kk.
Uskomatonta että hoitotädit jaksavat päivästä toiseen syöttää, pukea, vaihtaa vaippaa, potattaa, nukuttaa, riisua, halata, ymmärtää, tukea, leikkiä, pestä jne jne. Parhaimmillaan lapsemme viettävät hoitotätien kanssa enemmän valveilla olo aikaa arkena kuin kotona.
Voin vaan todeta, että arvostan tätä työtä korkeasti.
Toivottavasti kaikilla niillä, jotka suunnittelevat ja rakentavat päiväkotijärjestelmää on myös mahdollisimman laaja kokemus ja näkemys siitä mitä päiväkotiarki todella tarkoittaa lapsen näkökulmasta sekä hoitajan näkökulmasta ja vielä vanhemmankin näkökulmasta.
Lisäksi meillä on tietysti isoja kysymyksiä, jotka liittyy subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tai henkilöstön palkkaukseen sekä riittävyyteen jne. Palataan näihin kysymyksiin tuonnempana, viimeistään budjettineuvotteluiden aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti