Se mikä sai mut kirjoittamaan on tämä julkinen oivallus siitä, että lastensuojelun viranomaisten toiminta ei ehkä olekkaan sellaista, kuin sen on oletettu olevan. Kuntasektorilla liian usein tuotetaan ne palvelut mitkä on lainvelvoittamia ja muuhun ei sitten raha enään riitäkkään.
Vantaalla on esim. lastensuojeluun liittyen kymmeniä ellei satoja tarinoita siitä kun ei ole tarpeeksi resurssia hoitamassa niitä sosiaalityön asioita mitä esim. lastensuojelun kuuluisi hoitaa. Vantaa hoitaa lakisääteiset palvelut kunnan toimesta, mutta muuta toimintaa ei ole pakko tuottaa, kaikki muu onkin sitten moraalin varassa.
Minusta on kohtuullista, että viranomaisetkin joutuvat edesvastuuseen siitä, että eivät ole hoitaneet tehtäviään niinkuin olisi täytynyt hoitaa. Tässä on kuitenkin kolikon kääntöpuolikin eli ne viranomaiset jotka kunnalle työskentelevät eivät voi vaikuttaa siihen esim. onko väkeä tarpeeksi töissä vastaamaan työtehtävien määrään.
Vajaa vuosi sitten Vantaalla oli yli neljänkymmenen sosiaalityöntekijän vaje ja tämän vajeen vastuut oli jaettu niille, jotka viroissaan toimivat. Se johti myös siihen, että Vantaakin sai huomautuksia mm. siitä, ettei lastensuojeluilmoituksia pystytty tarkistamaan lain velvoittamassa määräajassa.
Sosiaalityön lisäksi rahan puutteesta kärsii mm. poliisi ja tutkinnat pitkittyvät resurssipulan vuoksi. Lastensuojelu tarvitsee poliisilta tutkinnan tuloksia voidakseen viedä asioita eteenpäin.
Entä jos kukaan ei usko tai uskalla? Olen miettinyt paljon myös sitä että kuinka paljon pelko estää jopa viranomaisia toimimasta. Onko helpompi jättää asiat muiden vastuulle, kun huomaa asian olevan erittäin haastava. Kuinka paljon salassapito velvollisuus suojelee viranomaisvirheitä? Entä synergia kentällä, mitä se tarkoittaa käytännössä?
Sitten jää vielä jäljelle kysymys, eikö meillä kaikilla ole vastuumme? Uskon, että lukuisilla aikuisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa sekä auttaa ilmoittamalla tosin sitten tullaan taas siihen kohtaan, että kuka ne ilmoitukset ehtii tutkimaan.
Sekava ajatuksen juoksu tässä laajassa aihekentässä saa minut jälleen kysymään ketä siellä lastensuojelussa oikeastaan suojellaan?
Kaiken vuodatuksen jälkeen haluan sanoa, että arvostan jokaista lastensuojelun työssä toimivaa, yksilöinä heistä varmasti jokainen pyrkii parhaimpaansa. Työkenttä on mielenkiintoinen, mutta vaativa ja varmaan myös erittäin epäkiitollinen.
Näin talousarvion valmistelun ohessa katse on hyvä kääntää kunnissa poliittiseen päätöksen tekoon ja virkamiesjohdon suuntaan. Vastuunkantoa on vaadittava tässäkin asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti