Taas puhun syrjäytymisestä, vaikka se on terminä jo ihan kamala. Termi auttaa sanomaan ison ja laajan asian nopeasti ja lyhyesti, mutta vääristää myös helposti, se jopa syrjäyttää lisää ja loukkaa, silloin kun se koskettaa jotain ihmisenä. Niin ja kukapa sen nyt sitten määrittää milloin olet syrjäytynyt, niin ja mitä se tarkoittaa kenellekkin, pitäisikö jokaisen itse saada päättää onko syrjäytynyt jostain vai ei.....
Eilen oli kuitenkin upea tilaisuus Vantaan kaupungintalolla, jossa KansalaisAreena ry haastoi kaikki Vantaalaiset kuntavaaliehdokkaat mukaan Mentorikamppikseen. Tässä tuli taas ihan konkreettinen vaikuttamismahdollisuus kunnallisvaaliehdokkaana.
Kamppismateriaalissa puhutaan nuorten syrjäytymisestä ja siitä kuinka se on vakava uhka myös monelle Vantaalais nuorelle.
Jokaiselle haasteen vastaanottaneelle nimetään joku nuori, jonka kanssa alkaa ainakin vuoden mittainen matka.
Mentorointisuhde tarkoittaa sitä, että tapaamme säännöllisesti, teemme yhdessä, tutustumme ja asetamme yhteisiä tavoitteita. Kumpikin osapuoli hyötyy tästä eli minulla on mahdollisuus saada ajankohtaista näkökulmaa nuorten elämään ja tilanteisiin Vantaalla ja hyödyntää sitä ajamalla nuorten hyvinvointia lisääviä asioita kunnan eri päätäntä portaissa. Toivottavasti minä voin olla myös nuorelle avuksi jotenkin, erityisesti toivon tietenkin että voisin olla hyvä aikuisen roolimalli.
Kamppis kestää vuoden ja toivotaan että minulla ja nimetyllä nuorella kemiat kohtaavat. Mentorointisuhteesta sitten kehittyy vuoden aikana omanlaisensa, itse lähden tähän mukaan avoimin mielin yhdessä perheeni kanssa.
Varmaan kerron tästä prosessista jatkossakin ainakin yleisellä tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti