Budjettivaltuusto puheeni

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja virkamiehet sekä muut kuulijat

Elämme kaupungissa, jonka lastensuojelutilastot ovat todella korkeat, kun katsotaan lastensuojelun avopalveluja, sijoitettuja tai huostaan otettuja lapsia ja nuoria. Vantaalla on erittäin osaavat ja korkeasti koulutetut johtavat virkamiehet, ymmärrystä ja tietoa ei siis puutu. Yhtälö ei kuitenkaan stemmaa? Miksei lukuja saada laskuun? Miksei yksilöä tai perhettä pystytä auttamaan?

Onko lapsi -ja  perhetyö vedetty liian ahtaalle? Uupuvatko meidän työntekijät vai mistä kaikki johtuu? Voidaanko todella leikata lisää resursseista, joku ne työt tulee hoitaamaan jatkossakin. Nämä ja useat muut kysymykset risteilevät mielessäni

ja pohdin, onko Vantaan kaupunki yksi osa sitä yhteiskuntaa, joka kaltoin kohtelee myös niitä jotka tekevät pienellä palkalla liian suurta työtaakkaa?

Tarvitsemme niitä ammattilaisia jotka tekevät töitä perheiden parissa, ihmisten kodeissa, monenlaisten haasteiden keskellä, jos resurssit eivät ole kohdallaan on riski, että  työntekijän sensitiivisyys katoaa asiakkaan tarpeita kohtaan. Miten vahvistaa sitä että inhimillisyys ja motivaatio säilyy työssä mahdollisten leikkaustenkin myötä?

Mielestäni emotionaalinen pätevyys on organisaation, ei yksilön ongelma. Nämä ja monet muut palveluihin liittyvät seikat eivät ole vähäpätöisiä. Mikään tutkimustulos ei tue suunniteltuja säästötoimia lasten, nuorten ja perheiden osalta, ennaltaehkäisyllä Vantaakin säästää.  

Vuonna 2008 voimaan tulleessa lastensuojelulaissa korostetaan ehkäisevän lastensuojelutyön merkitystä kaikissa lasten ja perheiden palveluissa ja tällä viitataan työhön joka edistää ja turvaa kasvua ja kehitystä silloin kun ei olla lastensuojelun asiakkaana.

Valitettavasti jatkossakin on nähtävissä että pahoinvointi kasvaa ja kustannukset luonnollisesti nousevat ja korjaavien palveluiden tarve nousee entisestään. Talousarviokirjassa lukee ”kuntouttavalla ja korjaavalla työllä ehkäistään pitkäaikaisasiakkuuksien syntymistä”. Tarvitseeko meidän tosiaan edetä tälle toiminnan tavoite tasolle? Arvostetaan ennaltaehkäisevää työtä, sillä on suuri merkitys hyvinvoinnin lisäämiseen ja sitä kautta myös kustannuksien laskuun.

Isä

Lapsuudenkodissa isä  puuhasi meidän tyttöjen kanssa aktiivisesti, oli uintipäivät, lasketteluretket, telttaretket, kalastusreissut jne. Kouluaikaan isä osallistui aina kaikkiin tapahtumiin ja toimikuntiin sekä oli mukana luokan retkillä yms.

Lapsena ja nuorena varsinkin se ärsytti, että isä oli niin aktiivinen. Nyt kun itse olen ollut vanhempi niin arvostan kovasti isän aktiivisuutta ja osallisuutta. Hän toimi myös loistavana esimerkkinä ja nämä toimintamallit ovat iskostuneet korvieni väliin. Haluan itsekkin yrittää tarjota samanlaiset esimerkit lapsilleni.

Lapsuudenkodissa on aktiivisesti tuotu esille kummankin vanhemman sekä isovanhempien sukujuuret ja historia ja meitä on kuskattu Savoa myöten katsomassa mistä on juuret lähtöisin. Jokainen lapsenlapsi on viety ikätason salliessa isäni syntymäkodin pihamaalle ja tarinoita sekä muistoja on kaikille riittänyt.

Olen asunut lapsuuden ja nuoruuden kolmessa polvessa ja isä on uskomattoman avarakatseinen ja suvaitsevainen mies koska on pystynyt jakamaan tontin, talon ja kaikki avainkysymykset appivanhempiensa kanssa, en usko tämän onnistuvan keltä tahansa. 

Olen todella onnekas, kun olen saanut kasvaa tasapainoisessa ja turvallisessa kodissa, jossa minua on arvostettu ihmisenä. Kotona oli aina aikaa minulle. Koti oli paikka jossa pystyi puhumaan kaikesta eikä tullut tuomituksi eikä hylätyksi, vaikka hankaliakin aikoja oli.

Näin isäinpäivän aattona olen taas saanut kiittää turvallisesta ja rakastavasta isästä, joka on minulle antanut sellaisen pohjan elämälle, että olen jaksanut sekä pärjännyt vaikeuksienkin jälkeen, lisäksi olen aina lopulta uskonut itseeni oli tilanne ollut kuinka haastava tahansa. 

Kiitos isä ja onnea!

Säästöistä - lisäsimme velkaa

Vielä kerran kiitos kaikille minua äänestäneille - "kolmas kerta toden sanoo" !

Arki on palannut vaalien jälkeen ja budjettineuvotteluiden ensimmäinen kierros on takana. Eilen aamusta alkaen neuvottelupöydässä ja illasta kaupunginhallituksessa hyväksymässä.

Kaupunginjohtajan talousarvioesitys on kunnioitettava asia, mutta kaikkia esitettyjä säästöjä on vaikea hyväksyä henkisesti. Homma toimii niin, että etukäteen ennen kaupunginhallituksen budjettineuvotteluja jokainen ryhmä lähettää kirjallisesti muutosesitykset liittyen talousarvioon. Nämä korilistat eivät ole käsittääkseni julkisia, joten ei niistä sen enempää.

Kaupunginhallitus käsittelee sitten asiat jotka viedään kokoukseen asti korilistalta. Itse edustan kaupunginhallituksessa omaa ryhmääni sekä KD:n ryhmää, koska meillä on yhteistyöryhmä nimeltään G5.

Kaupunginhallituksen kokouksessa äänestytin kotihoidontuen Vantaalisän 1,5 milj. sekä lisämääräraha ehdotuksen perhepalveluihin 0,3 milj., mutta kumpikaan ei saanut enemmistöä taakseen. Lisäksi kannatin vihreiden tekemää esitystä alkuopetuksen tuntimäärästä, joka ei myöskään menestynyt.

Asioissa on aina monta puolta ja ymmärrän melko hyvin, että velkaohjelman taakse tulee sitoutua, mutta mielestäni emme voi leikata lapsilta ja nuorilta, meidän tulevaisuudelta.

Yksimielisesti myönsimme lisämäärärahaa koulunkäyntiavustajille 2,3 milj., avustajien määrä pysyy siis ennallaan. Omaishoitoon kohdennettiin 0,5 milj., joka erittäin tärkeä sijoitus. Vanhusten päivätoiminta jatkuu 0,2 milj tuella. Luontokoulu saa jatkoa 0,1 milj. ja se tukee juuri lapsia ja nuoria. Kaikki nämä toimet rahoitetaan lisävelalla.

Lisävelka ei kuulosta hyvältä, mutta ei kuulosta sekään, että vaarannamme lastemme tulevaisuutta tai että leikkaamme vanhusten hyvinvoinnista. Rohkeita päätöksiä on pystyttävä tekemään.

Päätimme myös yhdestä säästöstä ja se oli kaupunginjuhlan supistaminen entisestä viidestä päivästä 1-2 päivään. Syntyvä säästö on 0,5 milj. Tämän infon kohdalla ei "henkseleiden paukutus" ole paikallaan. Tosin tämä säästöehdotus oli mielestäni oikein hyvä.

Talousarvio on käsittelyssä seuraavan kerran reilu viikon päästä Vantaan valtuustossa. Mitä siis jäi hampaan koloon? No, ainakin alkuopetuksen lisätunnit, perhepalvelut sekä kodinhoidontuen Vantaalisä.

NÖYRÄ KIITOS

NÖYRÄ KIITOS !

Kiitän lämpimäsi kaikkia äänestäjiä saamastani luottamuksesta. Toivon, että yhteydenpito jatkuu aktiivisesti  myös alkavalla valtuustokaudella. Blogipalsta jatkaa elämäänsä ja pyrin päivittämään sitä säännöllisesti.

Kiitän tukijoukkojani ja teitä jotka olette tehneet vaalityötä menestykseni eteen. Olen tästä kaikesta avusta ja huomioista kovin otettu. Erityiskiitos vaalipäällikölle Juha Ahvenaiselle, kun jaksoit luotsata tätä rankkaan prosessia. Ilman tätä ryhmää lopputulos ei olisi tämä.

Kiitän teitä, jotka kerroitte minusta niille tutuille, ystäville ja naapureille, ilman sitä tulos ei olisi tämä. Olen sanaton saamastani tuesta ja huomiosta.

Kiitän perhettä kärsivällisyydestä ja kannustuksesta. Vaalityö keskellä kaikkien vastoinkäymisten, tuntui aikaajoin kohtuuttoman raskaalta. Jossain vaiheesssa luulin, etten jaksa loppuun asti tätä prosessia, mutta tässä nyt ollaan =).

                                                                        249  x  KIITOS


Arja

Teen parhaani ja lupaan olla aktiivinen

Yksi yö vaaleihin.

Valtava tunnetila päällä, palelee, ajatukset heittelee jne. Jännitys meinaa viedä mut mukanaan. Suuria tunteita "pienelle" ihmiselle. Jotenkin olisi helpompaa jos tarvisi laittaa hakemus ja cv sisään ja odottaa haastattelupyyntöä ja tsekata sitä kautta "pätevyys". Nyt mennään sellaista tietä, että ei pysty sanoo yhtään miten käy.

Vaalilupauksia en ole halunnut tehdä, sillä asioihin vaikuttaminen harvoin onnistuu ihan yksin, mutta siihen annan lupaukseni, että teen hommani parhaalla mahdollisella tavalla. Teen parhaani ja lupaan olla aktiivinen.

Ajan mielellän asioita jotka lisäävät yksilön ja yhteisön hyvinvointia, mm:

Mielenterveys on aina ollut lähellä sydäntäni ja se ei valitettvasti ole itsestään selvyys. Pyrin oleman niiden edunvalvojana, jotka painivat mielen haasteiden kanssa. Pyrin poistamaan stigmaa ja parantamaan tasa-arvoisuutta, sekä ajamaan sellaisia palveluja Vantaalla, että jokaisella olisi mahdollisuus tuntea itsenäsä yhteiskunnan tasavertaiseksi jäseneksi.

Nuorten asiat ovat listallani - Nuoruus on mahdollisuus, mutta se voi olla myös valtava haaste yksilölle, jos ei ole ympärillä tarpeeksi terveitä roolimalleja ja aikuisten tukea. Nuoruus on portti aikuisuuteen ja minusta on meidän kaikkein yhteisvastuulla luoda edellytykset ja tukitoimet  sille, että nuori voisi rauhassa muodostaa käsityksen itsestään ja omasta identiteetistään, seksuaalisuudestaan sekä tästä vallitsevasta yhteiskunnasta.

Perhe on voimavara - ennaltaehkäisevää työtä tulee tehdä kaikissa niissä paikoissa jossa lapset, nuoret ja perheet kohdataan. Mielestäni meillä ei ole peruspalveluissa vielä tarpeeksi osaamista tai työkaluja tehdä mm.varhaisia väliintuloja. Perheiden kokonaisvaltaisen huomioinnin puute on iso miinus Vantaalla. Järjestelmä on liian yksilökeskeinen tai siis yksilöllisyyttä tarvitaan kun arvioidaan ihmisen tilannetta, mutta miten yksilö voi jaksaa tukea itseään, jos ei läheisiä oteta prosessiin mukaan.

Näillä ja monilla muilla ajatuksilla olen pyrkimässä Vantaan valtuustoon. Jo vielä jäit miettimään, niin heitä minua kysymyksellä: arja@arjawallenius.fi ja vastailen vielä illan aikana.

Mutta niinkuin aiemmin viittasin, ei Vantaan valtuustossakaan kukaan asioista päätä itse yksinään, siellä tehdään yhteistyötä laajasti kaupunginjohtajan, kuntalaisten, järjestöjen, virkamiesten, elinkeinoelämän ja poliitikkojen jne. kesken. Yhteistyötaitoja ja haluja minultakin löytyy.

252 - Hyvinvoivista nuorista syntyy terveempi Vantaa

Yksi näkökulma päiväkotiarkeen

Lastentarhaopettajakoulutus Suomessa täyttää 120 vuotta. Vantaallakin oli mahdollisuus mennä tutustumaan nimettyihin päiväkoteihin ja saada tätä kautta kuvaa siitä mitä siellä oikeastaan arjessa tapahtuu. Minäpä en sitten mennyt tutustumaan, koska minulla on ollut ilo tutustua tyttärentyttäreni päiväkotiin Tikkurilassa.

Joskus aiemmin kirjoittelin, että tulen seuraamaan isovanhemman näkökulmasta päiväkotiarkea, mutta tilanteet vähän muuttui tässä matkan varrella ja kirjoittelukin jäi sen osalta. Nyt muutamalla rivillä juhlavuoden kunniaksi palautetta yhden Mummon näkökulmasta.

Minulla on neljä erilaista kokemusta päiväkodista omien lasten kautta, raapaisu siskon lasten päiväkotimaailmasta ja iso määrä toisenkäden tietoa päiväkotielämästä sekä työvuosia päiväkodissa ainakin kolme.

Mummo näkee päiväkodin hieman toisella tavalla ja en tiedä johtuuko se siitä että kyse ei ole omasta lapsesta vai siitä että asiat on jotenkin kehittyneet ja muuttuneet tai sitten sitä on vaan jotenkin valveutuneempi.

Ensinnäkin hoitotädit (kutsun nyt kaikkia samalla nimellä) alle kolme vuotiaan ryhmässä ovat todella kiinni hoidettavissaan. Jokaisella hoitotädillä on "omat lapset", ja lapsia riittää jokaiselle 4-5 kpl. Meidän pikkuisen omahoitajalla on lapsia viisi ja nuorin on 10kk.

Uskomatonta että hoitotädit jaksavat päivästä toiseen syöttää, pukea, vaihtaa vaippaa, potattaa, nukuttaa, riisua, halata, ymmärtää, tukea, leikkiä, pestä jne jne. Parhaimmillaan lapsemme viettävät hoitotätien kanssa enemmän valveilla olo aikaa arkena kuin kotona.

Voin vaan todeta, että arvostan tätä työtä korkeasti.

Toivottavasti kaikilla niillä, jotka suunnittelevat ja rakentavat päiväkotijärjestelmää on myös mahdollisimman laaja kokemus ja näkemys siitä mitä päiväkotiarki todella tarkoittaa lapsen näkökulmasta sekä hoitajan näkökulmasta ja vielä vanhemmankin näkökulmasta.

Lisäksi meillä on tietysti isoja kysymyksiä, jotka liittyy subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tai henkilöstön palkkaukseen sekä riittävyyteen jne. Palataan näihin kysymyksiin tuonnempana, viimeistään budjettineuvotteluiden aikaan.

Peukut pystyyn

Entä jos ei mitään sanottavaa, siis sellainen fiilis mulla on ollut jo pari iltaa, kun olen yrittänyt jotain blogia vääntää. Siis asiaa on tullut tänäänkin mun korvista sisään ensiksi kaupunginhallituksessa neuvotteluineen kolmisen tuntia ja sen jälkeen valtuuston talousinfossa lähes 7 tuntia. Olisiko tässä kuitenkin sellainen tilanne, että liikaa asiaa ja ei pysty jaottelee sitä vielä erittäin kiinnostaviin, kiinnostaviin ja vähemmän kiinnostaviin.

Niinpä ajattelin laitella tänne valokuvia ja kertoilla asioita matkan varrelta. Luottamushenkilönä toimiminen ei ole pelkästään kokoustelua. Siihen sisältyy laajasti paljon muuta mm. puolueen sisällä tehtävä työ eli ns. järjestötyö.

Kuvassa minut on juuri yllätetty kukkasin, onnittelut tulivat tällä kertaa siksi, että olin tullut valituksi Uudenmaan Keskustanaisten puheenjohtajaksi. Olen myös Vantaan Keskustanaisten puhenenjohtaja. Taustasta huomaa, että olemme laivalla ja kyseessä on Paavo Väyrysen isännöimä presidenttiristeily.

Työtä on siis tehtävä oman puolueen sisällä, jotta homma toimisi. Vantaalla merkittävässä asemassa Keskustan organisaation sisällä on Vantaan Keskustan kunnallisjärjestön johtokunta, jota luotsaa pj. Jasi Kuokkanen. Johtokunta linjaa yhdessä valtuustoryhmän kanssa mm. vaaliohjelman.

Kuvassa meneillään Vantaan kunnallisjärjestön syyskokous, jossa alustaja vieraana oli Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Jukka T Salminen (kuvassa edessä toinen vasemmalta).  Itse hörpin kahvia tokalla rivillä reunassa vasemmalla. Syyskokous on merkittävä monella tapaa, mutta erityisesti siksi että siellä tehdään henkilöstövalinnat seuraavalle vuodelle. 

 

Parasta järjestötyössä on ehdottomasti ihmiset, olen oppinut tuntemaan aivan uskomattoman hienoja persoonia tämän kahdeksan vuoden aikana. 

 

Tästä on hyvä jatkaa toisena iltana...vaalitulos on selvillä tähän aikaan illasta ensi sunnuntaina, peukut pystyyn ja muistakaa tutustua esillä oleviin ehdokkaisiin sekä käydä uurnilla aktiivisesti

Poltetaax paukut?

Ennakkoäänestys on alkanut, kävin antamassa ääneni Koivukylän kirjastossa. Koiviksen ostari oli entisensä ja näköjään nuoret hakeutuvat yhä kirjaston liepeille. Nuoret on ihana asia, nehän on meidän tulevaisuus!

Kävin siis suorittamassa kansalaisvelvoitteeni ja tulin ulos äänestyspaikalta. En voinut olla kiinnittämättä huomiota nuoriin jotka olivat tupakalla kirjaston edessä, ei se tupakka saanut mua tilannetta havaitsemaan, vaan sen yhden pojan käsi joka veivasi sen nuoren tytön pyllyä ympäri, samaan aikaan kun hän minusta välittämättä kyseli kaveriltaan "poltetaax paukut".

Jäätävää minusta.....en tiedä oikein mitä kelata, sillä toi kyllä järkytti ja jotenkin vaikutti, vaikka luulin etten mä tollasista jutuista silleen jaksa ottaa paineita, voihan se olla, että se jannu just pyrki tähän shokeeraukseen.  Mutta me asutaan tällä alueella niin tästä tuli nyt sitten jotenkin todempi juttu, mulla on kuitenkin vielä kotona lapsia kasvamassa.

Rupesin kelaa, että onko meillä asenteet jotenkin löyhentyneet pilvenkin suhteen? Nyt kun en ole muutamaan vuoteen tehnyt töitä sektorilla niin olen pudonnut ihan missä mennään. Tästä lähtee kuitenkin hyvä aasinsilta siihen mikä on meidän vanhempien rooli näissä pössis kuvioissa.

Toi pilven polttelu vs alko on sellainen ikuisuus vääntö. Minusta lähtökohdat on jo epätasa-arvossa, koska alko on laillista päihdettä ja kannabis  laitonta. Enkä siis ota tässä kantaa kummankaan puolesta.  Mutta kuitenkin, se mikä mua kiinnostaa on vanhempien tietämys asian suhteen. Päihdekokeilujen ikä yleisesti on laskenut vuosi vuodelta ja alakoululaiset jo tietää mistä on kyse kun puhutaan pilvestä.

En välttämättä kumarra päihdevalistuksen suuntaan, jos kohderyhmänä nuoret, mutta jos puhutaan vanhemmista niin minusta päihdevalistus on jo välttämättömyys. Järjestääkö koulut enään tälläisiä iltoja mihin kutsutaan vanhemmat?

Taidan olla vähän ruosteessa asian suhteen, joten lienee syytä vaieta, mutta täytyy sanoa, että kannattaa vierailla Koiviksen kirjastolla, jos oma lapsi hengailee näillä kulmilla.

Ihminen saa nautintoa onnistumisista

Monet tutkimukset puhuvat sen puolesta, että alle 25 vuotiaana ei pitäisi tehdä uravalintoja. Mites tämä väittämä stemmaa sen kanssa että yläkoulu päättyy 15-16 vuotiaana ja amis tai lukiokin on ohi jo alle 20 vuotiaana ?

Miten koulujärjestelmä tukee nuorta löytämään oman tiensä? Millaisia painopisteitä koulutusjärjestelmässämme on? Miten paljon kouluissa ja oppilaitoksissa tuetaan nuorta löytämään oma yksilöllinen kutsumus?

Jos mietin itseäni, niin en todellakaan tiennyt peruskoulun jälkeen mikä minusta tulee isona, tosin opo odotti sitä tietoa malttamattomasti. Sanotaan, että mikään opiskelu ei mene hukkaan ja näin se varmaan on, mutta luulen että jos sinulla on polte johonkin asiaan, niin opitkin asiaan liittyvää helpommin ja saat myös itse tunteen opiskelusta että saat enemmän kuin annat. Miten koulut siis tukevat oman kutsumuksen löytämistä?

Eikö ole aika loogista, jos saat poltteen jostain asiasta niin haluat tietää siitä kaiken mahdollisen ja panostat myös silloin asiaasi. Mietin vaan mitä se tarkoittaa opiskelun jälkeen työelämässä, voisi kuvitella että se lisää tuottavuutta ja yleistä hyvinvointia.

Nyt kun mietin omia työpaikkojani vuosien varrelta, voin todeta, että olen pystynyt valitsemaan missä työskentelen ja täytyy sanoa, että olen nauttinut siitä mitä teen. Välillä on joutunut opiskelemaan lisää, jotta voi päästä niille paikoille, jonne kiinnostus on herännyt, mutta kyllä se on kannattanut.

Syksyn kuluessa olen ilokseni huomannut että ainakin yhdessä Vantaan peruskoulussa on syksyn aikana koulutunteja käytetty ryhmäytymiseen erilaisin menetelmin. Loistava tapa aloittaa yläkoulu uudessa luokassa ja ympäristössä. Pienistä asioista syntyy suuria merkityksiä ja koen, että tälläiset tunnit ovat varmasti innostavia ja hyvinvointia lisääviä.

Ihminen saa nautintoa onnistumisista ja siitä että on hyväksytty ja osa jotain ryhmää. Toivotaan, että ryhmäytymisharjoitteita tehdään läpi yläkoulun, koska kyllä se vaikuttaa myös oppimiseen ja vuorovaikutukseen kuinka hyvin oppilas koulussa viihtyy.

 Jos tälläinen yksilön innostaminen alkaa jo peruskoulussa ja jatkuu toisella asteella niin miten innokasta ja motivoitunutta väkeä meillä työskentelee työelämässä myöhemmin ja hei miten tuottavia silloin olemmekaan.

Tänään soste- messujen luennolla joku luennoitsija totesi Bob Dylanin sanoin: " ihminen on menestyjä, jos hän herää aamulla ja menee nukkumaan illalla ja tekee päivällä asioita mistä pitää".

Onhan päivä vielä huomennakin....

Mistä pitäisi kirjoittaa? päässä surisee, kun tietoa tulvii joka tuutista, sähköpostit täyttyy erilaisista tapahtumista, vaalikoneista ja kysymyksistä. Tahti vaan kiihtyy, aletaan olemaan vaalien keskiössä, jota kestää siis seuraavat kaksi viikkoa. Nyt olisi oltava liikkeellä aamusta iltaan. Kirjoitetaan nyt tunnelman vaatimalla tavalla eli sekavasti ajatus kerrallaan.

Mennyttä:

Tänään olin aamusta kaupungintalolla, jossa minut haastateltiin Mentorikampanjaa varten, siinä vähän ongittiin tietoa millainen olen ja mitkä ovat minun valmiudet toimia mentorina. Todella hyvä, että tälläinen yksilöhaastattelu vielä vahvistaa toimijoita siitä että mentorin tavoitteet ovat vilpittömät ja voimavarat riittävät.

Torstai ilta meni myös kaupungintalolla, koska meillä oli valtuustoinfo. Saimme järjettömän kasan tietoa led valoista, käsittämätöntä miten tietämätön aiheesta olenkaan. Hehkulamppu, halogeenilamppu, loisteputki, monimetallilamppu, elohopealamppu jne. Entäs kotivalaistusta säätelevä asetus ja huh, huh. En vaan pysty sisäistämään, onneksi saimme esityksen omiin arkistoihin.

Tulevaa:

Töissä puuhaamme kuntavaalipaneelia Tuusulan ehdokkaille jossa pääsen kokeilemaan puheenjohtajana oloa kollegani kanssa. Aiheena on asunnottomuus, joka on ensi viikolla tapetilla koska valtakunnallinen asunnottomien yö ensi keskiviikkona. Vantaallakin tulet syttyvät tällöin asunnottomille. Mielenkiintoisinta on kuulla opiskelijamme alustus asunnottomuudesta Nepalissa, vasta Shreen kertoman jälkeen pystyn sanomaan miten käsite eroaa meillä ja heillä.

Ensi keskiviikko on merkittävä myös siksi, että ennakkoäänestys alkaa.

Sunnuntaina vaalityöryhmä kokoontuu meillä ja lyödään vielä kerran viisaat päät yhteen ennen kahden viikon loppurutistusta ja Nostalgiabileitä. Vaalityöryhmästä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä puhelimella tai sähkärillä, kaikki ovat erittäin tervetulleita ja voin luvata että puuhaa riittää kaikille.

Tunnelmat:

Mikä fiilis siis? Aika hyvä oikeastaan, kun tästä kuitenkin saa myös niin paljon. Tässä tapaa joka päivä uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja ja yhdessä tekeminen on vaan kivaa.

Huomenna mä nollaan Popedan tahdissa ystävän synttäreitä juhlien, sillä onhan päivä vielä huomennakin.....

Nuori vai vanha iältään, se ei ole se ydin kysymys...

Lapset laitettu koulutielle, kevyesti he sopeutuvat loman jälkeiseen elämään. Minun ja mieheni kalenterit täyttyvät harrastuskuljetuksista. Puheet ovat siirtyneet kesäjutuista syyslomaan ja pitkälle senkin yli. Nyt on vissiin sitä virtaa taas?

Tapasin eilen Tätini bussissa. Ihan mahtavaa miten ilahduin hänen näkemisestään, hänellä on ikäisekseen upeaa elinvoimaa ja uskoa, josta yritän ottaa oppia. Sitäpaitsi huomasin että meissä on samaa näköäkin hänen kanssaan.

Nuori vai vanha iältään, se ei ole se ydin kysymys, ydintä on se, että kuinka tuntee!

Tässä blogi jota olin aloitellut 16.8.2012 ja jättänyt sen jostain syystä kesken, joten julkaistaan nyt sen hetkiset tunnelmat ja jatketaan ajankohtaisilla asioilla tässä päivässä. Ja koska aihe liippaa koulumaailmaan niin siitähän puhuttavaa riittää.

Olen seuraillut erilaisia sivustoja ja erityisesti Näpit irit koulusta fb- sivustoa, jossa ihan tuoreeltaan pohdittiin poliittisia päätöksiä kaupunginhallituksessa ja valtuustossa liittyen koulusäästöihin.

Lähtökohta on tietenkin siinä, että sivujen perustaja on itsekkin kuntavaaliehdokas ja on nerokas tapa perustaa tämänkaltainen sivusto ja arvostella istuvia luottamushenkilöitä. Koulumaailma koskettaa niin monia perheitä ja siellä on aina tunnelataus mukana. Minähän sen tiedän koska olen itsekkin marssinut ja järjestänyt mielenosoituksia koulusäästöihin liittyen.

Jos mietitään kaupunkimme kokonaistilannetta niin palveluista säästäminen ei ole koskaan hyvä asia se ei ole yksilön eikä yhteisön etu. Palvelut olisi aina laitettava esim. investointien edelle, mutta joskus investointikin on väistämätön ja tärkeä, tarvitsemme mm. uusia koulutiloja homekoulujen tilalle jne.

Nyt kuitenkin haluan hieman miettiä koulujen johtokuntia, jotka ovat siis lopettamisuhan alla. Kuullessani asiasta ensi kerran olin järkyttynyt, itsekkin johtokunnassa toimineena tuntui ajatus väärältä ja jopa erikoiselta. Keskusteltuani asiasta laajemmin huomasin, että johtokuntiin on vaikea saada rekrytoitua vanhempia ja muistinkin heti että niinhän se tosiaan oli, meitä oli hyvin valikoitunut joukko.

Asiaa ei siis olla vielä kaupunginhallituksessa käsitelty ja uskon sen herättävän keskustelua.

Oma ajatukseni asiaan on se, että kuuntelen esitystä ja perusteluja, puhun ihmisten kanssa. Tarkastelen omia arvoja, joissa lähtökohtana on lähidemokratian lisääminen ja matalan kynnyksen vaikuttaminen ja teen sitten päätöksen kun sen aika on.

Vaaleihin 19 päivää...päällimäisenä sanana juuri nyt: suvaitsevaisuus

kuvateksi: mielenosoitus koulusäästöjä vastaan kaupungintalolla vuonna 2004, olin yksi tämän session järjestäjistä.....yhteisöissä on voimaa !

Kirjallinen valtuustokysymys

Vantaa käyttää mielenterveys- ja päihdeperustaisiin menoihin 80-90 Meuroa/vuosi. THL:n selvityksen mukaan Vantaalaisten saamien palveluiden laatu ja saatavuus eivät kaikilta osin vastaa näitä kustannuksia.

Selvitys valmistui kesällä 2010, nyt on aika tehdä kirjallinen kysymys virkamiehille miten selvityksen epäkohtiin on puututtu ja mitkä asiat ovat muuttuneet konkreettisesti suosituksien mukaiseksi.

Kirjallinen kysymykseni

THL:n loppuraportti 4.6.2010 koskien Vantaan kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämistä on suositusten osalta osittain karua luettavaa erityisesti mielenterveyspalveluiden osalta. Olisikin toivottavaa, että raportti jaettaisiin extranetin kautta kaikille luottamushenkilöille ja jokaisen se kannattaisi lukaista läpi. 
Toimenpiteet joita raportissa suositellaan Vantaalle ovat moninaiset ja niitä on pitkä lista. Ne kohdistuvat pitkälti mielenterveyspalveluihin. Siellä on erilaisia mainintoja ja suosituksia mm. 

Vantaa käyttää mielenterveys- ja päihdeperustaisiin menoihin 80-90 Meuroa/vuosi. THL:n selvityksen mukaan Vantaalaisten saamien palveluiden laatu ja saatavuus eivät kaikilta osin vastaa näitä kustannuksia. 

Kehittämissuositusten kannalta keskeisimpinä asioina THL listaa mm. perustason mielenterveyspalveluja tulee lisätä, kaupunkiin tulee saada tarvearvioon perustuva mielenterveys -ja päihdesuunnitelma, johon kaikki tahot ovat velvollisia sitoutumaan.

Mielenkiintoinen on maininta: Tieto mielenterveys- ja päihdeperustaisten menojen kokonaisuudesta on puutteellista. Talousarviossa isot menoerät on hyväksytty ”kohtalonomaisena” ja pieniin- talouden kannalta vähämerkityksellisiin, mutta kansalaisten kannalta tärkeisiin- menoihin kohdistuu yllättävää keskustelua ja säästöpaineita. 

Päihdepalvelut tuotetaan Vantaalla esimerkillisesti ja loppuraportistakin ilmenee, että ne ovat monipuoliset. Mieleterveysasioita ei tulisi kunnassamme vähätellä, sillä tulevina vuosina mielenhaasteet ja ongelmat tulevat kuormittamaan myös taloudellisesti palvelujärjestelmäämme. 

Toivoisin selvitystä missä mennään tällä hetkellä näiden palveluiden osalta. Millä tavalla asiaa on lähdetty nyt korjaamaan ja suosituksiin tarttumaan. Mitä toimenpiteitä on konkreettisesti jo tehty?

Makuasioitako?

Tänään vaalipaneelissa Lumossa Korsossa. Yleisöä mukavasti ja hyviä panelisteja paikalla. Alustajina Vantaan työllisyyspalvelujen johtaja Anu Tirkkonen ja Vantaan TE keskuksen johtaja Raimo Hokkanen.

Vantaalla nuorisotyöttömyys on laskenut ja elokuun lopussa Vantaalla oli 800 alle 25 vuotiasta työtöntä, kun vuosi sitten luku oli tuhannen paremmalla puolella. Vuoden 2013 alussa voimaan astuva nuorisotakuu ei aiheuta suurta haastetta Vantaalle kertoi Anu Tirkkonen ja perusteli asiaa sillä, että Vantaa on toteuttanut nuorisotakuun kaltaisia käytäntöjä jo vuodesta 2008. Ja kun virkamies sanoo näin niin sillä sitten mennään.

Paneelissa puhutti paljon Vantaalaisten yrittäjien vastuu nuorten työttömyyden vähentämisessä. Mietittiin myös sitä millaisia keinoja olisi houkutella yrittäjiä mukaan talkoisiin. Mm. kunnan rooli nähtiin tässä tärkeänä. Papukaijamerkeistäkin puhuttiin, niin voisiko julkinen nostatus kannustaa yrittäjiä profiloitumaan nuorten työllistäjänä?

Paneelissa nousi esille asenteet ja arvot. Puhuttiin nuorten asenteista ja aktiivisuudesta työnhaussa ja myöskin millainen vastuu ihmisellä yleensäkkin on itsestään iästä riippumatta.Mietin paneelissakin ääneen, että miten vaikuttaa nuoreen työnhakijaan sellaiset leimat ja käsitteet kuin työtön, työttömyys jne. Eikö nuo käsitteet ole jo valmiiksi leimaavia ja asenteellisia? Miten nämä ruokkivat itsetuntoa?

Yhteiskunnassamme on ajoittain nuorten koulutukseen liittyvää asenneongelmaa, otetaan esimerkiksi se, millä tavalla ylioppilaat saavat huomiota sekä arvostusta mediassa, käytäväkeskusteluissa ja yleisesti ottaen. Miten ammiksesta valmistuvat huomioidaan? Missä on lehtilistat valmistuneista? Kenellä on se asenneongelma, kun kuule jo äänensävystä miten asiaan liiaan usein suhtaudutaan. Vaikka todellisuudessa ammiksen päätyttyä ollaan jo valmiina ja  ammattiin valmistuneita, kun taas ylioppilas on vasta saanut paperin hakeakseen ammattiin valmistavaan koulutukseen. Makuasioitako? Tasa-arvoa?

Hyvin järjestetty tilaisuus, mukava tunnelma.

Uurna tulee postiennakolla

Eläinlääkäri kertoo "uurna tulee postiennakolla lähipostiinne", aika epätodellista vaikka kyse onkin koirasta. Pakko esittää vastakysymys "tietääkö ne postin tädit mitä paketissa on" ?. Jostain syystä valitsemme kuitenkin noudon Mäntsälästä polttopaikasta.

Päätös oli tehtävä tänään ja oli vaikea viedä Sara sinne elänlääkäriin, en pystynyt katsomaan sitä enään silmiin vaikka tiesin tekeväni tavallaan oikein, koska ihan kohta hän olisi kivuista vapaa. Jotenkin oli vaikea ymmärtää/hyväksyä, kun eläin on niin ihmisen armoilla, tässäkin asiassa oli ihan turhaa kysyä hänen mielipidettään.

Ahdas vastaanottohuone, kolkko sisustus, oli vaikea kestää siinä vierellä kaikki ne minuutit, koska ne olivat niin pitkiä. Viimeinen hengenveto ja se oli sitten siinä. Ihan kamala olo.

Lemmikkiystävän menettäminen on tuskallista, vaikka tähän on osattu varautua jo kuukausia. Koira on ollut lapsille seuralainen, tuki ja turva koulun jälkeen, se on ollut harrastuskaveri, sille on voinut kertoa surut ja ilot, se on ollut lääke halipulaan ja vaikka mitä. Lapsille koira hankittiinkin, vaikka hoitovastuu olikin pitkälti meillä aikuisilla.

Kyllä mä kaipaan kovasti Sara sinua <3 Kunpa olisin saanut rapsuttaa sua vielä edes tämän syksyn ja talven.

Pipo päässä pakkasessa

Kello kuusi sunnuntai aamuna Koivukylän asemalla, pakkasta -10 astetta. Kaiuttimista kuuluu "N juna Helsinkiin on peruttu teknisistä ongelmista johtuen". Naiset asemalla pipoineen , eväskasseineen ja ilmeettömineen kasvoineen katsovat toisiaan. Hetkessä on muodostettu ryhmiä, joista kaksi porukkaa ottaa taksin ja muut jakautuvat omille teilleen. 

Yhtään miestä en nää asemalaiturilla. Nousen taksiin kolmen minulle tuntemattoman naisen kanssa. "Tikkurilan asemalle" sanoo etupenkille noussut nainen. Taksissa ymmärrän että kaikilla muillakin on sama tavoite, ehtiä töihin myöhästymättä, koska myöhästyminen pitkittää yövuorolaisten työaikaa, heitä olemme menossa vapauttamaan keinolla millä hyvänsä. 

Tänään Korson S marketissa kassajonossa työviikon jälkeen paineessa, että kotona ei tarvitse odotella mietin näitä aamuja kun tein kolmivuorotyötä. Mietin niitä tuntemattomia naisia Koiviksen asemalla yli viisi vuotta sitten ja ajattelin, hitto meitä on paljon, meitä jotka taivumme niin moneksi itseämme säästelemättä.

Eniten ehkä harmitti siinä vaiheessa, kun olin jo pakannut ne viisi muovikassia tupaten täyteen, sulloutunut autoon (onneksi oli sellainen) ja jouduin ajamaan kodin oven eteen tyhjäämään ne ja kukaan ei sitten ollut auttamassa. Tai missä kohti se tatti otsaan suurimmaksi kasvoi, sitä on vaikea sanoa.....

Olin ajatellut kirjoittaa tänään työvoimatoimistosta ja työllisyys asioista mutta olen liian väsynyt ajattelemaan mitään niin monimutkaista byrokraattisia kuvioita. Tosin eihän tää aihe paljoa eroa ajatellusta aiheesta. Samaan aikaan tässä tulvii mieleen työn ja perheen yhteen sovittaminen, palkkaujärjestelmä, arvostus jne jne.

Nyt toivon löytäväni tähän tekstiin valokuvan jossa olen pipo päässä pakkasessa ja sen jälkeen toivon että alan hieman jäähtymään viikon jäljiltä.......pientä tunnekuohua havaittavissa. 

Syrjäytynyt vai ei - kenellä valta määritellä?

Taas puhun syrjäytymisestä, vaikka se on terminä jo ihan kamala. Termi auttaa sanomaan ison ja laajan asian nopeasti ja lyhyesti, mutta vääristää myös helposti, se jopa syrjäyttää lisää ja loukkaa, silloin kun se koskettaa jotain ihmisenä. Niin ja kukapa sen nyt sitten määrittää milloin olet syrjäytynyt, niin ja mitä se tarkoittaa kenellekkin, pitäisikö jokaisen itse saada päättää onko syrjäytynyt jostain vai ei.....

Eilen oli kuitenkin upea tilaisuus Vantaan kaupungintalolla, jossa KansalaisAreena ry haastoi kaikki Vantaalaiset kuntavaaliehdokkaat mukaan Mentorikamppikseen. Tässä tuli taas ihan konkreettinen vaikuttamismahdollisuus kunnallisvaaliehdokkaana.

Kamppismateriaalissa puhutaan nuorten syrjäytymisestä ja siitä kuinka se on vakava uhka myös monelle Vantaalais nuorelle.

Jokaiselle haasteen vastaanottaneelle nimetään joku nuori, jonka kanssa alkaa ainakin vuoden mittainen matka.

Mentorointisuhde tarkoittaa sitä, että tapaamme säännöllisesti, teemme yhdessä, tutustumme ja asetamme yhteisiä tavoitteita. Kumpikin osapuoli hyötyy tästä eli minulla on mahdollisuus saada ajankohtaista näkökulmaa nuorten elämään ja tilanteisiin Vantaalla ja hyödyntää sitä ajamalla nuorten hyvinvointia lisääviä asioita kunnan eri päätäntä portaissa. Toivottavasti minä voin olla myös nuorelle avuksi jotenkin, erityisesti toivon tietenkin että voisin olla hyvä aikuisen roolimalli.

Kamppis kestää vuoden ja toivotaan että minulla ja nimetyllä nuorella kemiat kohtaavat. Mentorointisuhteesta sitten kehittyy vuoden aikana omanlaisensa, itse lähden tähän mukaan avoimin mielin yhdessä perheeni kanssa.

Varmaan kerron tästä prosessista jatkossakin ainakin yleisellä tasolla.

Sauli Niinistön vinkit

Kovasti puhuttaa mediassa Sauli Niinistön vinkit nuorten syrjäytymisen katkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi. Niillä on varmasti hyvät tarkoitusperät ja visiokin on mitä hienoin.

Ihan tavalliset asiat usein estävät syrjäytymisen, mutta jokainen ns. riskiryhmään kuuluva omaa täysin uniikin tarinan sekä historiansa. Ja tämä historia on yksi syy mikä estää asioita toteutumasta sekä estää syrjäytymiskierteen pysähtymistä. Meillä on paljon perheitä, joissa monessa polvessa pahoinvointia ja sen katkaiseminen ei onnistu enään näillä arjen pikku vinkeillä.

Jos nuoren vanhemmat eivät voi hyvin ja isovanhemmillakin on haasteensa, miten me rakennamme tukiverkoston, joka tukee nuoren eheytymistä?

Mutta niinkuin olen tuumannut kymmeniä kertoja aiemminkin, jokainen elämäntarina on ihan uniikki. Niinpä Niinistön kamppista ei kannata wessasta vetää alas, sillä voidaan edistää niiden hyvinvointia, joihin nämä esitetyt keinot vielä toimivat ja jos nämä ohjeet ja oppaat auttavat yhtäkin yksilöä tai perhettä, ei kampanja ole mennyt hukkaan.

Vantaalla KansalaisAreena ry on haastanut kunnallisvaaliehdokkaat mentoreiksi nuorille. Infotilaisuus asiasta pidetään kaupungintalolla huomenna ja aion ottaa haasteen vastaan. Hienoa, että ehdokkuuteni mahdollistaa tähän ryhtymisen, mitä se sitten tarkoittaa käytännössä, niin se selviää huomenna.

ihan Mummona !

"Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty."

Näitä makuja on maisteltu. Tänään tyttärentyttäreni päätti alkaa kutsumaan minua Mummoksi ja sehän sopii. Itse olin suunnitellut olevani Mummu, mutta se ei sitten maistunut ja tässä sitä nyt ollaan sitten ihan Mummona.

Isovanhemmuus on asia mitä olen miettinyt ennenkin, kait täälläkin, mutta se on hieno asia.  Se ei ole hieno vain siksi, että voi tituleerata itseään Mummoksi vaan se on hieno asia erityisesti siksi, että näkee kuinka oman lapsen jälkikasvu kehittyy ja kasvaa, tajuaa että elämään on tullut jatketta lisää.

Isovanhemmuus on mielestäni aina ollut lapsenlapsen oikeus. Olen sitä mieltä, että lapsista kasvaa ehyempiä ihmisiä, jos he ymmärtävät taustojaan ja sukuaan laajemmin sekä tuntevat sukuhistoriaa ihmisten kautta, ei vain paperilta.

Kaikki eivät kuitenkaan halua olla mukana isovanhemman roolin kautta. Jokainen toki itse päättää kuinka toimii, mutta tällähetkellä on vaikea käsittää miksi joku jättäisi kokematta jotain näin hienoa.

Tiedän, että esim. välimatkat tuovat isovanhemmille haastetta ja tapaamisia ei ole aina helppo järjestää. On varmasti lukuisia syitä mitkä vaikeuttavat yhteydenpitoa ja se on kovin ymmärrettävää mutta surullista kaikkien osapuolten kannalta.

Minä itse kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni kolmessa polvessa eli äidinisä asui aina kanssamme. Pappa oli aina  paikalla, jos vanhemmat olivat muualla töiden tms. vuoksi. Oli turvallista kasvaa perheessä, jossa näkökulmiakin tuli laajasti monesta ikätasosta.

Mietin tässä samalla, että miten mahtaa meidän palvelujärjestelmä Vantaalla huomioida isovanhemmuuden esim. lapsen kasvun tukena? Tulee mieleen neuvola, päiväkoti ja koulu? Miten paljon todellisuudessa tehdään yhteistyötä esim. vanhainkotien kanssa. Mitenköhän lastensuojelussa? Pitääkin tehdä tästä valtuustoon kirjallinen kysymys.

                               Kuvassa: Pappa, äiti ja lapsenlapsi <3

Monta kysymystä, nolla vastausta ?

Eräs mieshenkilö kirjoitti minulle edellisen blogini jälkeen näin:

"Onko kaikilla mahdollisuus onnistua? Kuinka kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi parempi mahdollisuus onnistua?

Kun asiat ovat päässeet siihen jamaan, että huostaanotot ja muut pakkotoimet tulevat kysymykseen on mielestäni jo epäonnistuttu jollain tavalla. Siinä tilanteessa asiat ovat päässeet jo liian pitkälle ja se vaatii todella suuria panostuksia ja niidenkin jälkeen oletan mahdollisuuksien olevan melkoisen heikot?

Kuinka pääsemme näiden ongelmien juureen?

Arja peräät aikuisten vastuuta kirjoituksessasi, vastuuta myös hieman yli omien aitojen. Tämä ei kuitenkaan tosielämän nykymaailmassa, jossa yhteisöllisyys on vierasta oikein meinaa toimia, vaan se koetaan kyttäämisenä eikä välittämisenä. No tätä "välittämistä" siihen tottumattomassa ympäristössä halveksutaan ja se johtaa vääjäämättä eripuraan ja selkkauksiin.

Pystyisikö koulut ottamaan enemmän vastuuta objektiivisenä tahona? Oikeaa vastuuta nuorten hyvinvoinnista ja vieläkin tärkeämpänä vanhempien onnistumisesta ja heidän hyvinvoinnistaan?

Monta kysymystä, nolla vastausta."

Ollaan niin suurten kysymysten äärellä, että henkeä salpaa. Eikä minullakaan ole vastauksia, ei ole yhtä oikeaa vastausta eikä tapaa. Mutta ihan jokainen lapsi ja nuori ovat yhtä arvokkaita ja ansaitsevan samantasoisen turvan ja hyväksynnän elämäänsä.

Pieneistä puroista syntyy suuria jokia tai jotain sinnepäin, mutta keinoja on ja aion niistä tarttua yhteen kamppiksen aikana.

Vantaalla Kansalaisareena on haastanut kuntavaaliehdokkaat mukaan oppaiksi nuorille. He järjestävät asiasta tiedotustilaisuuden 19.9 kaupungintalolla, jonne olen ilmoittautunut. Tässä projektissa käsittääkseni sitoudutaan vuodeksi kerrallaan. Ja kerron tästä lisää lähempänä.

Aiheesta oli myös paikallislehdessä :

 http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/130031-kuntavaaliehdokkaat-haastetaan-oppaiksi-syrjaytyneille-nuorille

Tarvitaan kaikkia meitä talkoisiin nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi, mitä Sinä ehdotat? On taisteltava siitä, että kunnan rahat kohdistuvat ennaltaehkäisevään työhön ja syrjäytymisen ehkäisyyn, perhetyöhön ja yleisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin, Nuoret ovat meidän tulevaisuus!

Ketä lastensuojelussa suojellaan?

Se mikä sai mut kirjoittamaan on tämä julkinen oivallus siitä, että lastensuojelun viranomaisten toiminta ei ehkä olekkaan sellaista, kuin sen on oletettu olevan. Kuntasektorilla liian usein tuotetaan ne palvelut mitkä on lainvelvoittamia ja muuhun ei sitten raha enään riitäkkään.

Vantaalla on esim. lastensuojeluun liittyen kymmeniä ellei satoja tarinoita siitä kun ei ole tarpeeksi resurssia hoitamassa niitä sosiaalityön asioita mitä esim. lastensuojelun kuuluisi hoitaa. Vantaa hoitaa lakisääteiset palvelut kunnan toimesta, mutta muuta toimintaa ei ole pakko tuottaa, kaikki muu onkin sitten moraalin varassa.

Minusta on kohtuullista, että viranomaisetkin joutuvat edesvastuuseen siitä, että eivät ole hoitaneet tehtäviään niinkuin olisi täytynyt hoitaa. Tässä on kuitenkin kolikon kääntöpuolikin eli ne viranomaiset jotka kunnalle työskentelevät eivät voi vaikuttaa siihen esim. onko väkeä tarpeeksi töissä vastaamaan työtehtävien määrään.

Vajaa vuosi sitten Vantaalla oli yli neljänkymmenen sosiaalityöntekijän vaje ja tämän vajeen vastuut oli jaettu niille, jotka viroissaan toimivat. Se johti myös siihen, että Vantaakin sai huomautuksia mm. siitä, ettei lastensuojeluilmoituksia pystytty tarkistamaan lain velvoittamassa määräajassa.

Sosiaalityön lisäksi rahan puutteesta kärsii mm. poliisi ja tutkinnat pitkittyvät resurssipulan vuoksi. Lastensuojelu tarvitsee poliisilta tutkinnan tuloksia voidakseen viedä asioita eteenpäin.

Entä jos kukaan ei usko tai uskalla? Olen miettinyt paljon myös sitä että kuinka paljon pelko estää jopa viranomaisia toimimasta. Onko helpompi jättää asiat muiden vastuulle, kun huomaa asian olevan erittäin haastava. Kuinka paljon salassapito velvollisuus suojelee viranomaisvirheitä? Entä synergia kentällä, mitä se tarkoittaa käytännössä?

Sitten jää vielä jäljelle kysymys, eikö meillä kaikilla ole vastuumme? Uskon, että lukuisilla aikuisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa sekä auttaa ilmoittamalla tosin sitten tullaan taas siihen kohtaan, että kuka ne ilmoitukset ehtii tutkimaan.

Sekava ajatuksen juoksu tässä laajassa aihekentässä saa minut jälleen kysymään ketä siellä lastensuojelussa oikeastaan suojellaan?

Kaiken vuodatuksen jälkeen haluan sanoa, että arvostan jokaista lastensuojelun työssä toimivaa, yksilöinä heistä varmasti jokainen pyrkii parhaimpaansa. Työkenttä on mielenkiintoinen, mutta vaativa ja varmaan myös erittäin epäkiitollinen.

Näin talousarvion valmistelun ohessa katse on hyvä kääntää kunnissa poliittiseen päätöksen tekoon ja virkamiesjohdon suuntaan. Vastuunkantoa on vaadittava tässäkin asiassa.

Onnea Minulle !

Syksyn eka valtuusto ja olen nyt virallisesti valtuutettu. Onnea Minulle!

Rankka päivä takana ensiksi kaupunginhallitus ja perään valtuusto. En muista melkein mitään kummastakaan kokouksesta, sen verran "pökkelössä" tästä menetyksestä ja surusta olen. Ihan kuin olisin ollut "pilvessä" ja jos siinä oleminen on tätä niin ei se kyllä ihan todellista ole. Mieheni oli vahvasti sitä mieltä, että arkea jatketaan ns. normaalisti ja näinhän mä sitten tottelin ja menin kokouksiin.

Mukavia ihmisiä siellä oli, niinkuin aina ja se kyllä kieltämättä hieman piristi.

Otin  kuvia remontoidusta kaupungintalosta ja koska aiemmin niitä lupasin tänne laittaa niin aloitetaan kaupunginhallituksen kokoushuoneesta. Joka siis on entinen valtuustosali.

Tässä me sitten istutaan kaariasetelmassa ja tehdään päätöksiä kuntamme osalta. Tänään päätettiin/käsiteltiin mm.  Marja-Vantaan asemakaavamuutosta, Ruoka Apu ry:n avustushakemus palautettiin uudelleen valmisteluun, perustettiin elinkeinojohtajan virka jne.

Kokouksien asialistat ovat pituudeltaan keskimäärin n. 600 sivuisia.

http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/vantaalle_perustetaan_elinkeinojohtajan_virka

Valtuustossa oli tiukkaa keskustelua lasten ja nuorten harrastepaikoista ja niiden kunnosta ja riittävyydestä Vantaalla. Valtuustosali on todella moderni. Tervetuloa seuraamaan kokouksia paikan päälle.

Elämä antaa, elämä ottaa

Perheemme joutui kohtaamaan äkillisen surun ja menetyksen viikko sitten. Aikaa on kulunut vasta vähän ja surutyötä tehdään eri vaiheissa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kriisipäivystys toimii Vantaalla. Olen myös huomannut, että kriisityön osaaminen on ollut tapaamisissa huipussaan.

On hienoa huomata tälläinen merkittävä asia, kun taas olen toisella paikkakunnalla työssä ja joutunut siellä ihmisiä ohjaamaan avun piiriin, ei välttämättä tälläistä 24/7 palvelua ole tarjolla ei edes palvelua mihin pääsee ilman lähetettä.

Kriisin kohtaaminen Vantaalaisella terveysasemalla on taas omalta kohdaltani ollut heikkoa. Tässä ei ole kuitenkaan syytä yleistää, mutta melko hämmentävää palvelua olemme saaneet. Jos  lääkäri sanoo ihmiselle, joka menettänyt läheisen ihmisen "rouva hyvä tämä on teidän perheen ongelma, ei minun", tulee kieltämättä hieman ällistynyt olo.

Kaikesta surusta sekä elämän tilanteista huolimatta en aio luopua ehdokkuudestani kuntavaaleissa. Vaikuttamistyö antaa minulle kuitenkin enemmän kuin ottaa. Sitä paitsi menettämäni ihminen oli yksi innokkaimmista blogini lukijoista. Hän ei pelkästään lukenut vaan hänellä oli myös asiaan mielipiteitä.

Neljä vuotta sitten tämä rakas ihminen osallistui kuntavaalikamppikseeni innokkaana ja tiedonhaluisena. Lisäksi sain koko nelisvuotiskauden häneltä näkökulmia, joita käytin vaikuttamistyössä hyödyksi, hän oli tietyn ikäryhmän asioissa kokemusasiantuntija.

Suosittelen lämpimästi muitakin toimimaan nuorille esimerkkinä siitä miten oman elinympäristön ja oman alueen hyvinvointiin voi yrittää vaikuttaa osallistumalla tai liittymällä erilaisiin järjestöihin tai toimijoihin. Eikä toiminnan tarvitse olla poliittisesti aktiivia, tarjontaa kyllä on.

Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotain haluut niin älä jää odottaa,
koska hetken voi kadottaa

Uhka ja vaaratilanteita

Ärsytyskynnys nousi taas huippuunsa kun selasin verkkolehtiä. Hoitohenkilökuntaa oli taas pahoinpidelty Peijaksessa. Tässä lehtijutussa oli tietenkin kyse yksittäisestä tapauksesta, mutta kun ei ne kaikki tule julkisuuteen.

Mulla olisi yhden kirjan verran esimerkkitapauksia siitä kuinka terveysdenhuollon tai sosiaalihuollon ammattilainen on joutunut uhka ja vaaratilanteeseen.

Jotenkin lähtökohdat on jo erikoiset, koska henkilöstöhän yrittää vaan tehdä työtään, niin mitä se niinku ratkaisee että vetää esim. lääkäriä kuonoon? Tässä kohti mulla niinku menee yli, ei ymmärrä.

Olen monesti miettinyt miksi esim itse hakeuduin sosiaalialalle kun samantasoisella koulutuksella eri toimialalta saisin palkkaa tuplasti tai voisin saada muita etuja huomattavasti enemmän. Täytyy siis todeta jälleen, että kyllä näihin hommiin pitää joku polte olla.

Oon myös miettinyt niinku varmaan moni muukin, mitä jos kaikki hoitohenkilöstö lopettaisi, mitäs sitten tapahtuisi. Aika hurjaa ihan jo pelkästään ajatuksen tasolla.

Miten sosiaali- ja terveysala saataisiin hieman "seksikkäämmäksi" kuntapolitiikassa , jotta siihen laitettaisiin yhtä paljon henkisiä paukkuja kuin esim. maankäyttöön ja kaupunginsuunnitteluun. Tai miten saataisiin valtiontaho arvostamaan tätä ihmisläheistä työsarkaa, jotta olisi tarpeeksi tahtotilaa uudelleen organisoida koko sektori.

Työturvallisuus ja siihen liittyvät seikat eivät kuitenkaan ole ratkaistavissa yksitään rahalla. Niin eikä arvostustakaan taida sataa taivaasta, niin ja tämäkin on vaan yhden pään näkökulmaa.... Monenlaista herättää mielenpäälle tämä laaja aihe.

Valtuustopaikka napsahti

Vaalikausi on loppusuoralla ja uusiin vaaleihin enään muutama kuukausi. Paikka valtuustoon aukesi kun puoluetoveri Marjut Kuokkanen "joutui" muuttamaan Unkariin. Marjutin mies Pasi Tuominen nimitettiin Unkariin suurlähettilääksi. Onnittelut koko perheelle !

Vähän monipiippunen juttu, sillä Marjut oli yksi Vantaan Keskustan keulahahmoja monella tavalla,  harmi siis tietenkin puolueen näkökulmasta. Mahdollisuus kuitenkin Marjutille ja minulle myös, koska on hienoa lähteä lokakuun vaaleihin valtuutettuna.

Todellinen valinta tapahtuu kuitenkin 28.10.2012, kun Vantaalaiset äänestävät uuden kunnanvaltuuston puolesta. Toivottavaa on tietenkin, että tulisin silloin valituksi.

Eilen alkoi syyskausi kaupunginhallituksen kokouksella uusitulla kaupungintalolla. Entinen valtuustosali on muutettu kaupunginhallituksen kokoushuoneeksi. Puitteet ovat nyt erinomaiset ja laitan kuviakin lähiviikkoina.

Eilinen kokous ei ollut sisällöllisesti kovinkaan raskas. Yksi mikä puhututtaa on Ruoka Apu järjestön avustus ja asian tiimoilta jatketaan myös seuraavassa kokouksessa, asia jätettiin yksimielisesti pöydälle lisäselvittelyjen vuoksi.

Syyskuussa on tulossa kuuden suurimman kunnan luottamushenkilöjohdon tapaaminen ja tänä syksynä paikkana on Vantaa. Toimimme siis isäntäkaupunkina Turun, Helsingin, Espoon, Oulun ja Tampereen kuntapoliitikoille sekä virkamiesjohdolle. Tapaamisessa käsittelemme mm. kuntarakenneuudistusta ja osallisuuden kehittämistä.

kuvateksti: Vantaalaisia viime kuutoskuntien tapaamisessa, vasemmalta alkaen: Kaarina Suonperä, Arja Niemelä ja Arja Wallenius, takana Sirpa Pajunen ja Jukka Hako.

Kokouksien asialistat ja  pöytäkirjat löytyvät aina sivulta: http://192.49.193.12/ktweb/

Nostalgiaa päiväkodissa

Emmi (tyttärentytär) aloittaa päiväkodin. Hän aloittaa samassa päiväkodissa jossa itse olin vuonna1974-1976. Pääsin mukaan harjoittelemaan hänen kanssaan ja kyllä ne paikat näytti ihan tutulta vielä neljänkymmenen vuoden jälkeen. Yhtään hoitajaa ei enään ollut minun vuosiltani.

Pieni kolmen ryhmän päiväkoti tuntuu hyvältä vaihtoehdolta vilkkaalle Emmille. Hoitajat olivat kiinnostuneita Emmistä ja hänen perheestään mikä ilahdutti itseäni. Minä saan mennä Emmin kanssa ulos, kun hänen äitinsä menee keskusteluun hoitajan kanssa.

Emmin henkilökohtainen merkki on kilpikonna ja hänen ryhmänsä nimi on Lemmikit. Kävimme katsomassa Emmin sänkyä, kaapista vedettävät kerrossängyt ovat hauskat. Emmi pääsee alasänkyyn nukkumaan, "iso tyttö" siis,  joillakin lapsilla on vielä pinnasängyt.

Päiväkodin piha on vähän ankea, asfalttia ja hiekkaa. Hiekkalelut ovat vanhoja ja lapioita on niukasti. Pihalle on asennettu kamerat koska piha on ollut kovassa käytössä nuorison osalta iltaisin. Vaara piilee mm. hajoitetuissa pulloissa kun lasinsiru jää hiekan alle huomaamatta.

Henkilökunta kertoo, että sijaisia on vaikea saada ja niinä päivinä kun hoitajia poissa keskitytään vaan selviämiseen ja perustoimintoihin. Lemmikkien ryhmässä on 13 alle 3- vuotiasta lasta. Jokaisella lapsella on omahoitaja.

Minua jännittää, vaikka olen elänyt päiväkotiarjen jo neljä kertaa omien lasteni kanssa. Nyt minulla on etäisyyttä asiaan erilailla kuin omien lasten aikana ja ajattelin pitää vähän blogia Mummun näkökulmasta  päiväkotiarkeen ja siitä millainen palveluntuottaja kunta oikein tänä päivänä mielestäni on.

On aika lähteä saunaan

Lomailla voi monella tavalla, mutta minulle se merkitsee aikatauluvapaata aikaa, ei herätyskelloa, ei ruoka-aikatauluja, ei perheen ulkopuolista elämää jne. Lomatilaan pääsy vaatii useita päiviä ja totuttelua vaatii sekin, että jaksaa vaan olla, ajattelematta tai luonnostelematta mitään erityistä.

Yritin facebook ja sähköpostivapaatakin, mutta siitä aiheutui minulle enemmän stressiä, joten päätin jatkaa normaalisti niiden parissa. Mutta yksi ehto on, tarkistan vaan viestit ja muut, en ala säätämään mitään.

Nyt juuri istun autossani Taalintehtaan jalkapallokentän parkkipaikalla. Katselen kun minun pojat pelaavat palloa, niillä on hurjan kivaa eli minullakin on kivaa. Tehtäväni on olla paikalla.

Pojatkin ovat ihanan vapautuneita, välillä ne vilkuttaa mulle. Voisin katsella heitä tässä vaikka koko viikon. Nauru, ilmeet ja eleet saavat kyyneleet silmäkulmiini. Eilen oltiin täällä samalla kentällä ja kuvasin poikia koko illan, erilaisia pukkauksia sekä potkuja ja erityisesti niistä otoksista välittyi  hyvä olo ja vapaus.

En ole aiemmin tänä kesänä huomannut hyttysiä, mutta tänään olen tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Mietin juuri, että johtuuko tämäkin huomio siitä, että olen saavuttanut lomatilan ja näen asioita paremmin ympärilläni.

Laitoin lempilevyni soimaan.....olen sen itse koonnut ja äänittänyt. Aurinko paistaa, on vihreää, lämmintä ja valoisaa. Kaikki vaan on kaunista ja rauhaisaa........olen melko varmasti saavuttanut lomatilan. On aika lähteä saunaan.

Tästä kesä voi alkaa....

Juhannus oli ja meni, säästösyistä vietimme sen vanhempieni pihalla telttaillen, niin ja oli mulla työvelvoitettakin, päivystysmuodossa. Ilonamme oli kuitenkin tyttärentytär Emmi sekä omien kahden koiran lisäksi neljä hoitokoiraa.

Hyttysistä ei ole mitään havaintoa, mutta pidempää sai tänään kaivaa ylle, sen verran sää viileni. Toivotaan että lämpö palaa viikon päästä, kun aloitan virallisen lomani.

Kuntapolitiikassa ei juuri tapahdu seuraavaan kuukauteen, ellei jotain akuuttia ilmene. Tekee hyvää ottaa vähän etäisyyttä ja huilia. Sitä on kuitenkin arjessa niin kiinni Vantaan asioissa ja ympyröissä.

Pomarkun perhesurma hieman mietityttää, todella liian varhain päättyi kolmen lapsen elämä. Ihmismieli on arvaamaton ja haasteellinen.

Tukiryhmä tapaaminen ennen juhannusta oli kerrassaan upea ja innoittava. Sieltä ne kuntavaalit tulevat nopeammin kuin arvaammekaan, kesä menee selvästi muita vuodenaikoja nopeammin.

Tästä kesä voi alkaa.....

Kiusattu vai kiusaaja?

Tilasin samaa kirjaa nettikirjakaupasta viisi kappaletta kerrallaan, yksikin olisi riitänyt, mutta halusin henkisesti tukea hyvää asiaa. Ajattelin sitten lahjaksi tarpeen mukaan niitä ylimääräisiä kirjoja, sopivaan rakoon ja samalla saisin "sanomaa" eteenpäin.

Olen lukenut kirjan puoliväliin ja oon ollut tosi ahdistunut ja tyrmistynyt sekä sanaton. Kirja kertoo koulukiusaamisesta ja sen raadollisuudesta. Koska itse olen ollut kiusattu sekä kiusaaja kolahtaa kirja erityisesti.

Tämän kirjan päähenkilö teki itsemurhan, koska ei jaksanut enään kiusatun roolissa. Kirjan nimi on: Jonakin päivänä kaduttaa ja sen on kirjoittanut Minttu Vettenterä. Kirja on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä.

Olen miettinyt tuhat kertaa jo ennen tämän kirjan lukemisen aloittamista kumpi on pahempi olla kiusattu vai kiusaaja? Sitä en tiedä voiko näistä asioista puhua edes samassa lauseessa tai että voiko niitä verrata niin tai .....mitä? Oli niin tai näin vastaukseen vaikuttaa tietenkin se mistä näkökulmasta asiaa katselee.

Koulu on kuitenkin se laitos missä kiusaajat ja kiusatut pyörivät. Vantaalla agendalla ovat säästöt ja leikkaukset, yksi säästönkohde on koulunkäyntiavustajien vähentäminen. Kouluista katoaa silmäpareja, valvonta vähenee tietenkin ja aikaakin on yksilölle vähemmän.

Ymmärrän säästöt ja ne ovat yleisesti katsoen perusteltuja ja oikein järkevää on tehdä velanhoito-ohjelma ja toteuttaa sitä. Kunpa tietäisin kuinka yksittäinen säästö vaikuttaa yksilöön, voisinpa olla vakuuttunut siitä, että se ei mahdollista esim. koulukiusaamista tai että se ei vähennä siihen puuttumista.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, sen raskaasta aiheesta riippumatta.

Roviksella

Mahtava viikonloppu Roviksella. Ei sitä voinut etukäteen ymmärtää miten suuresta tapahtumasta on kysymys. Ihmiset oli hyväntuulisia, sosiaalisia ja toisiaan kohtaan avuliaita. Politiikan puhetta riitti, mutta muustakin puhuttiin, istuttiin yötöntä yötä ja koettiin yhdessä.

Kaikista eksoottisinta oli lippumarsi ja kansallispuku, jonka puin päälleni. En mä tämmösiä asioita ole ikinä ennen kokeillut. Täytyy sanoa, että kivaa oli ja tykkäsin kokemastani.

Olin aika rohkea, sillä kävin pöntössä pitämässä minuutin puheen, jonka täällä julkaisinkin aiemmin, kokemusta rikkaampana tämänkin asian kanssa.

Puoluejohdon valinnat olivat jännitysnäytelmiä ja median kiinnostus tätä kaikkea kohtaan kyltymätöntä. Paikalla oli 108 median edustajaa kokouspaikalla kerrottiin, siinäkin oli jo ihmeteltävää.

Enpä olisi uskonut että kestää lähes kuusi tuntia suorittaa henkilövalintavaaleja. Äänioikeutettuja oli yli kaksituhatta ja se vaati pientä organisointia henkilökunnalta, täytyy sanoa, että hyvin hommansa hoitivat, ei siellä kellään ollut pinna tiukalla tms. vaikka jonoteltiin useaan otteeseen.

Itse äänestin Tuomo Puumalaa, hän menestyi, muttei ihan riittänyt tälläkertaa. Hänessä on rohkeutta ja karismaa sekä osaamista ja uskon , että vielä tulee hänenkin aika.

Uusi puheenjohtaja Juha Sipilä on minulle tuntematon, mutta tulee varmasti tutuksi ajan myötä. Toivotaan että Sipilä arvostaa myös pääkaupunkiseutua tärkeinä vaalipiireinä. Media on ollut enemmän kiinnostunut hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan kuin osaamisestaan tai niin se ulospäin näkyy, onkohan se olennaisin kysymys ollenkaan? Sipilästä jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis ja luotan kyllä täysin häneen.

Varapuheenjohtaja vaalit menivät näkökulmastani ihan nappiin, sillä annoin ääneni valituille. Annika, Riikka ja Juha ovat kaikki paikkansa ansainneet ja uskon, että heillä on paljon annettavaa puolueelle. Kaikilla on hyvin erilainen tausta ja persoona, luulen, että se on hyvä asia.

Puoluesihteeri vaali jännitti ehkä kaikista eniten, valinta osui oikeaan henkilöön. Onnittelut vaan kaikille valituille.

Rovikselta jäi käteen tukku uusia upeita tuttavuuksia, vahvempi Keskustahenki, mahtavia elämyksiä ja iloinen mieli. Tästä on hyvä jatkaa.

Puoluekokous puheeni

Arvoisa puheenjohtaja , hyvä puoluekokous väki

Rovaniemen puoluekokouksessa pitämäni minuutin puheenvuoro:

Keskustalaisuus ei aina tule äidinmaidosta tai verenperintönä, se on myös valintakysymys. Keskusta on suuri puolue ja jäsenmäärältään suurin puolue, mukaan mahtuu siis monenlaista mielipidettä ja näkökantaa. Kuka sitten määrittää sen että millainen puolueen jäsen on kaikista Keskustalaisin?

Pääkaupunkiseutu tarvitsee myös Keskustalaisia arvoja sekä arvostusta.

Uusmaalaisena Keskustan kuntapoliitikkona puolueeni valinneena en ole välttynyt kirjavilta kysymyksiltä tai kommenteilta liittyen puoluevalintaani sekä viittauksiin mahdollisuudesta parempaan menestykseen jollain pääkaupunkiseutu ystävällisemmällä puoluekirjalla. Kuinka moni maaseudulta pääkaupunkiseudulle muuttanut on tehnyt valinnan joka ei ole ollut Keskustalle suotuisa, jotta pääsisi oikeasti kunnassaan vaikuttamaan.

Uusimaa ja Helsinki ovat Suomen väkirikkaimmat vaalipiirit. Jotta me saadaan näiden ihmisten voimavarat käyttöön tulee Keskustan antaa julkinen viesti, että pääkaupunkiseutu on tärkeä myös Keskustalle eikä se ole keneltäkään muulta piiriltä pois.

 

Hyvä puoluekokous väki

Keskustanaisten uudenmaanpiiri tukee puolueen varapuheenjohtajaksi Annika Saarikkoa ja Riikka Mannerta. Sen lisäksi että ehdokkaat ovat osaavia naisia he ovat myös eleillään osoittaneet  sen, että Keskustaa ja Keskustalaisuutta tarvitaan kaikkialla suomessa myös pääkaupunkiseudulla.

Punaiset geelikynnet

En oo sitten jaksanut kirjoitella viime aikoina tätä blogia, kun tuntuu että aiheita ja ajatuksia olisi, mutta puhti ei riitä. Tästä voi vissiin päätellä että tää bloggailu ei ole ihan sisäänrakennettu juttu mulle, mutta kuntavaalit tulossa ja se on motivoiva syy harjoitella tätä kirjoittelua, tosin tätä kuuluisi tehdä koko valtuustokauden ajan, no ehkä tällä harjoittelulla menestyn tässä ja jos sitten tulen valituksi niin blogia saattaa syntyä koko kauden ajan.

Mulla on myös elämäni ekat geelikynnet ja ne hieman vaikeuttaa tämän kirjoittamisen lisäksi monia toimia. Täytyy sanoa että tyttäreni joka nämä kynnet teki harrastepohjalta on todella taitava eli hienoa että hän on löytänyt oman juttunsa. Kädentaito on sellainen asia joka pitäisi yrittää kaikkien ylläpitää, itse en oikein tiedä onko mulla sellaista voimavaraa tai osaamista, mutta uskon että harjoittamalla jotakin voisin edistyäkin.

Hain vuokraamosta elämäni ensimmäisen kansallispuvun lainaan ja sovitin sitä, ihan kiva, mutta vähän outoa. Perjantaina lennän Rovaniemelle elämäni ensimmäiseen puoluekokoukseen. Roviksella pääsen kantamaan Uudenmaan Keskustanaisten lippua kulkueeseen ja sitä varten se kansallispukukin tuli hommattua.

Niin, mulla on äänikin annettavana puoluekokouksessa tai siis useampikin ääni, koska koko puoluejohtohan siellä valitaan. Uudenmaan naisten kanssa sovittiin, että käyttäisin siellä myös puheenvuoron.

Taidan kirjoittaa ihan oman blogin siitä ketä tulen kannattamaan ja äänestämään Roviksella. Sen verran paljastan että listalla on kaksi naista.

Paljon on tehtävää, kokemuksia ja lystinpitoa tulevassa viikonvaihteessa tulossa, i hope so =)

Pönttöpäivä

Eilen vietimme töissä Pönttöpäivää, ripustamalla linnuille asiakkaiden tekemiä pönttöjä. Tapahtuman oli tarkoitus tuoda esille symbolisesti oman kodin tärkeyttä ja sitä kuinka jokaisella tulisi olla oikeus omaan kotiin. Kodilla on suuri merkitys ihmisen elämässä.

Mediassa on viime viikkoina käyty kiivasta keskustelua yleisönosastolla siitä, kun esim. Vantaalle ollaan rakentamassa asumisyhteisöjä mielenterveys- ja päihdekuntoutujille.

Itseäni on harmittanut näiden nimettömien keskustelijoiden näköalattomuus ja keskustelun asiattomuus. Vaikkakin on ihan normaalia että asia varmasti herättää pelkoja, olisi toivottavaa että ihmiset ottaisivat selvää asioista mm. siitä mitä tarkoittaa mielenterveys- ja/tai päihdekuntoutuja, sillä näiden termien takana on aina ihminen.

Asunnottomuus on ihmisoikeuskysymys, asunnoton ihminen on alaston, häneltä puuttuu kodin seinät eli turva sekä voima. Häneltä puuttuu suoja, yksityisyydensuoja. Missä oma rauha, missä toivo ja haaveet? Arvottomuus ja epävarmuus kantavana voimana muuttavat häntä ihmisenä. Katkeroittavat ja vahvistavat hänen ahdistusta huomisesta. Tunteiden negatiivisuus ja niiden vahvuus ohjaavat häntä epätoivoisiin tekoihin. Asunnottomuus etäännyttää hänet muista ihmisistä.

Lisäksi hän tulee entisestään riippuvaisemmaksi yhteiskunnan tarjoamista palveluista sekä kuormittaa järjestelmää, vaikkakin usein tahtomattaan.

Asunto ensin periaate on koko kuntoutumisprosessia ajatellen valtava voimavara yksilölle ja yhteiskunnalle säästö, koska tarjottujen palvelujen käytön kuormitus vähenee.

Tällaista ajatuksenjuoksua Pönttöpäivä herätti....

Maksamme velkaa

Eilen oli työpäivän perään reilu kymmenen tuntia kokousta Leijassa ja se tuntuu yhä, ainakin väsymyksenä. Koska valtuuston kokouksessa käytiin taloussuunnitelman liittyvä lähetekeskustelu, tämä venytti kokousta reilusti. Kyse oli kuitenkin tärkeästä asiasta koska siinä ryhmät ottivat kantaa suunniteltuun velanhoito-ohjelmaan. Tähän liittyvät ryhmä puheenvuorot sekä muu informaatio löytyvät täältä:

http://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista-arkistot/etusivun_arkisto/101/0/vantaan_kaupunginvaltuuston_paatoksia_21_5

Maksamme velkaa on hyvä biisi, mutta Vantaan kokoisessa kaupungissa se tarkoittaa leikkauksia palveluista, eli palvelujen taso tulee laskemaan seuraavina vuosina. 

Kaikki puolueet olivat henkisesti valmiita sitoutumaan velkaohjelmaan, mutta ei aivan pureskelematta. Säästöjen sisällöstä tullaan olemaan varmasti eri mieltä eri puolueiden kesken ja tämä tietää että neuvotteluja on tulossa....selvitystyötä, keskusteluja, asiantuntijoita jne. Mutta minusta on hyvä juttu että asiaa puntaroidaan laajalla perspektiivillä.

Taidan toistaa vähän samaa, mutta se johtuu siitä, että tässä on kyse todella vakavasta asiasta ja vastuu tuntuu painavalta. Toivottavasti saan apua mahdollisimman monelta sellaiselta henkilöltä, jotka voisivat auttaa minua ymmärtämään miten jokin säästö vaikuttaa konkretiassa ihmiseen, eli ihmisvaikutusarviointia kaipaan kovasti tuekseni päätöksiä varten.

Lopuksi on pakko kehua kaupunginjohtajamme päämäärätietoisuutta ja mahtavaa johtamisosaamista. Mulla on sellainen tunne, että Kari Nenonen oli todella osuva valinta Vantaan kaupunginjohtajaksi. Näin kuntapoliitikon näkökulmasta on luottavainen olo, kun tietää että perusasiat on hallinnassa em suhteen.

Rautasaha lainattu vaarilta

Mä en sitten mennyt pyörällä tänään töihin. Niin, mä kyllä olin taas pukeutunut pyöräilyasuuni ja kypäräkin oli päässä, kassit pakattu ja taas tuntia ennen työn alkua lähdin, mutta avainta ei sitten löytynyt ja rautasahaakaan ei lopulta.

Juoksin sitten siihen 974:seen ja työkaveri soitti mulle bussiin, että valokuvaaja odottaa mua toimipisteellä. En ollut tota valokuvaajaa nyt muistanut, sen tarkoitus oli ottaa kuvia työpaikan uusille nettisivuille ja mulla nyt oli sitten se pyöräilyasukin yhä päällä. Onneksi mun kultainen työkaverini oli taas niin hetkessä kiinni ja tarjoutui hakemaan mut bussipysäkiltä ja tilanteesta selvittiin huonoja kuvia lukuunottamatta oikein hyvin.

Nyt on neljä vapaata ja aikaa sahata toi pyörän lukko auki, saha on nyt lainattu vaarilta. Toivotaan että ei sada lunta maanantaina.

Haluan samalla ilmoittaa, että seuraavan kerran avaan pyöräilykauden vasta sen jälkeen kun olen oikeasti pyöräillyt.

Punainen polkupyörä

Siis mun pyöräilykauden piti alkaa eilen, pyörä huollettiin edellisiltana ja kaikki oli kunnossa, kypärä päähän ja tunti aikaa töiden alkuun, ihana sää polkea.

"Hetkinen ei mun pyörässä ole tälläistä lukkoa, eikä avainkaan käy tähän".....kenenköhän polkupyörä kunnostettiin kesäkuntoon maanantai iltana, tosin jarrut jäi testaamatta kun ei jaksettu hakea avainta sisältä, niin ja missä on mun pyörä?

Hei, mä en voi taas myöhästyä töistä, se olisi jo toinen kerta tällä viikolla. Muutama puhelu ja tämäkin asia aukeaa, eli se mun pyörä on siellä meidän edellisen kodin kellarissa todennäköisesti ja tää on jonkun pyörä sieltä meidän vanhasta taloyhtiöstä. Heh, vähän noloo, muutettiin siis pari kuukautta sitten ja näköjään napattiin jonkun toisen punainen polkupyörä siinä hässäkässä.

Mieheni Peetu kävi eilen illalla suorittamassa vaihdon ja tapasi kiitollisen pyörän omistajankin ja minä sain omani vaihdossa, joten virallisesti julistan pyöräilykauteni alkaneeksi tänään.

Enkä muuten myöhästynyt töistä eilen =).

Tarvitaan juustohöylä ja parempi herätyskello

Aamusta seiskaan töihin, tosin nukuin pommiin ja olin töissä vasta puoli kasin aikaan. Harvoin myöhästyn sen takia etten olisi noussut tarpeeksi ajoissa, mutta sunnuntainen kukkuminen kostautui näköjään heti. Mitäköhän oli taas niin tärkeetä, että tuli valvottua...ainiin, sieltä tuli kiva elokuva jonka katsoin poikien kanssa.

Tänään oli myös kaupunginhallituksen konsernijaoksen ja sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous. Kokousten takia piti lähteä aikasemmin töistä ja vajaa päivä kasaa tekemättömiä töitä ja kieltämättä myös huonoa omaatuntoa. Olin sentään seiskan aikaa kotona, mikä on minusta oikein hyvä suoritus ja jäi aikaa vaikka mihin iltasella mm. polkupyörän huoltoon, tosin mä katsoin ja Peetu huolsi.

Sosterikokous puolestaan palautti mieleeni Vantaan velkataakan ja esitetyt keinot siitä selviämiseen. Olemmehan tosi vaikeiden asioiden edessä ja tosiasia on että mm. tulevat sosiaali- ja terveystoimen säästöt tulevat heikentämään palveluiden tasoa. Suunnitellut leikkaukset tulevat koskemaan yhtälailla terveys kuin sosiaalitoimea.

Vantaa on kuitenkin velkaa 4200 euroa/asukas, eli pakkohan velkaantuminen on pysäyttää ja saada kuriin. Taloutta tulee tasapainottaa kehittämällä pitkän aikavälin suunnitelmia sekä lisäksi nopeasti vaikuttavien toimenpiteiden avulla. On myös pystyttävä siirtämään joitain hankkeita sekä tarpeita tulevaan.

Aika myöhä jo tämäntason pohdinnalle. Taidan laittaa pääni nollaantumaan tyynyä vasten ja Nuuskukin haluaa oman osansa huomiosta ja on sen ansainnut, joten öitä!

Onnea äiti

Äitiys on täynnä tunteita, se ympärillä tapahtuvat asiat hämmästyttävät, kummastuttavat, itkettävät ja naurattavat. Se ei lopu koskaan, vaikka lapset lähtee omilleen, niin äitiys ei vaan katoa. En tiedä onko mitään suurempaa kuin kasvattaa uusi elämä mahassaan, synnyttää oma lapsi ja nähdä hänen kasvunsa.

Vaikka olen joka päivä äiti ja äitienpäivä on vaan kerran vuodessa kirvoittaa äitienpäivä minut aina kirjoittamaan ajatuksia paperille. Kirjoitan lapsistani kaikkea sitä millaisia ajatuksia ja tunteita minulla juuri silloin on. Kirjoitan huolista ja toiveista, katselen kuvia ja kuuntelen lauluja jotka liittyvät heihin. Äitienpäivä on minulle jonkinlainen vuoden puhdistumisrituaali äitiydestä.

Tänään äitienpäivän aatonaattona meillä oli äitienpäivä kahvitilaisuus Myyrmäessä, jossa vieraana oli kansanedustaja Paula Lehtomäki ja europarlamentaarikko Riikka Manner. Paikalla oli myös Keskustan Vantaalaiset valtuutetut.

Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis, siellä oli runsaasti väkeä, tunnelma oli kevyt ja välitön. Oli hienoa emännöidä tilaisuutta missä pystyimme hemmottelemaan vierailevia äitejä kakkukahvein.

Tuhannesti onnea äiti, olet maailman paras sellainen ! Onnea kaikille äideille !

Terveisiä Nokialta!

Palasin tänään Nokialta, jossa osallistuin Vantaan valtuuston seminaariin. Kaupunginjohtaja esitteli meille talouden tasapainottamiseen liittyvän alustavan ohjelman. Vantaa täyttää kriisikunnan kriteereistä 3/6 ja tilanteeseen tulee suhtautua vakavasti, muttei vaipua epätoivoon. Poliittiset päättäjät joutuvat kuntavaalivuonna todella lujille, nyt punnitaan vastuunottokyky.

Vantaalla on onneksi todella hyvät ja osaavat virkamiehet tekemässä tätä talouden tasapainoittamisohjelmaa vuosille 2013-2016. Meillä poliitikoilla on luottamus ja avoin suhde virkamiesjohdon kanssa, mikä helpottaa myös yhteistyötä tässä asiassa.

Henkisesti Vantaan Keskustan valtuustoryhmä on sitoutunut mukaan talouden tasapainoitus talkoisiin. Eri toimialoille syntyy leikkauksia tai supistuksia, mutta mitään ei leikata niin, että se vaarantaisi ihmishenkiä tai aiheuttaisi kellekkään kohtuutonta kärsimystä.

Itse yritän puolustaa kaikista heikoimmissa asemissa olevien oikeuksia, sekä lapsiperheiden oikeuksia. Monet perheet ovat jo nyt lujilla ja ilman tarvitsemaansa psykososiaalista tukea, heiltä ei voi vaatia enempää. Katsotaan nyt millaisia asioita ja päätöksiä tulee eteen, työ alkaa heti ensi viikolla ja on jo kesäkuussa kaupunginhallituksessa päätettävänä.

Lehdistö ei helpota tätä tilannetta ja on jo uutisoinut asiaa virheellisesti. Esimerkiksi lehdessä on kerrottu että luokkakoot tulevat suurenemaan, mutta se ei ole totta. Ketään ei myöskään lomauteta eikä irtisanota, joten jos lehdessä vihjataan muuta, niin se ei pidä paikkansa. Vantaan Energiaa ei myöskään olla myymässä.

Tässä ensi tunnelmia prosessin alkumetreiltä...yritän täällä blogissani tuoda avoimesti esille eri käsittelyn vaiheita, ajamiani asioita ja niistä syntyviä ajatuksia.

Nyt pitää mennä, sillä Kanada johtaa peliä 3-4.....tsemppiä Leijonat loppusuoralle, jota jäljellä n. 3min.!

Aiheesta lisää: http://www.vantaa.fi/talouskuntoon

Naisasian asiat kiinnostaa

Viimeviikolla minulla oli ilo osallistua ensikertaa Nytkis ry:n kevätkokoukseen. Sukupuolivaikutusten arviointi huomioidaan jo monissa asioissa, Vantaalla myös päätöksenteossa kasvavassa suhteessa. Nyt haluan jakaa linkin kokouksessa tekemäämme kannanottoon:

http://www.keskustanaiset.fi/Suomeksi.iw3?showlocation=db4c8888-c190-47e0-8b1b-194960f22759&newsID=9c3ba040-3fbf-4e72-ba7f-11cce2043511

Mä alan huomaamaan itsessäni jonkinlaisia feministisiä piirteitä......tai niin no niin, mutta tasa-arvo asiat kiinnostaa ja erityisesti naisasiain asiat ja niiden eteenpäin vieminen. Niinkuin kannaotosta aukeaa, niin esim. palkkojen tuloeroissa on vielä paljon työtä naisten ja miesten välillä.